Kauniit kiitokset viesteistänne, ja kiva että oikein odotitte tarinani etenemistä. Nyt on taas intoa kirjoittaa, josko joku saa ajatuksia omahoidosta tai virkistyy hoitamaan itseään parhaalla mahdollisella tavalla.

Työt ovat melko rasittavia aamuisen dialyysin jälkeen. Nukuttaa ja kipeetä tekee. Pari tuntia on ihan maksimi hoitopäville. Ja sitten kun tulee arki, tuntuu että teen kaikki työt, jaksan ja innostun. Olo on ihan toistamaata. Kumpa tuo kipu ei 

Omat haasteemme

Hei rakkaat, jotka minua olette kaivanneet. Taukoa olen pitänyt, välillä tuntenut itseni niin sairaaksi, ettei irtoa mitään. Nukuskelua ja lepäilyä olen harrastanyt aamusta iltaan ja illasta aamuun, tosin yöllä valvon, unta en tahdo saada, silloin olen siis pirteimmilläni.

Olen yrittänyt rajoittaa lääkkeiden syöntiä, että tolpillani pysyisin. Nyt vain panacod, panadol, ei yhtää oxinormia, muulloin kuin hoidon aikana. Sekin pitää dialysoitua, eli kahteen tuntiin hävitä kehosta. Onneksi juuri noin tapahtuu. 

Nelivarpaiset jalat, kovin rumat ja muhkuraiset. Onneksi hyviä kenkiä on olemassa.

Tulin lentokoneeassa Helsingistä Kajaaniin. Kauhea pakotus iski jalkoihin, en ilennyt hypätä seisomaan, kun yksin matkustin. Ajattelin, että vien teemukin  lentoemoille. Kerroin mikä vaivani oli ja että tarvitsen liikkumatilaa. Juteltiin lentoemännän kanssa ammatista ja koulutuksesta. Muutaman kuukauden koulutus ja Lentoemäntä on valmis

Lentoemäntä tuli istumaan eteen, lähelle minua. Hänen veljensä käytti magnesiumia, koviin suonenvetoihin, mitä hän tunsi amputoiduissa jaloissa. Jalat hän oli menettänyt autokolarissa. Pyörtuolin sijaan hän valitsi proteesit, joilla hän kävelee ja juoksee. Ei kuitenkaan paraolympialaisiin treenaa. Siskonsa kautta hän sai ihailevat terkut minulta.

kuntopyörä

Kello on yli puolen yön, sensori käski mittaamaan sokerin. Se oli vain 4. Söin ihania muroja Soijamaidon kanssa. Lopetin juuri puhelun, taisin saada voimaa enemmän kuin annoin.

 Iltapäivällä jalat olivat levottomat, ajoin pyörällä ja sitten kädetkin meni levottomiksi. Voikeroin ja voikeroin, Lääkkeeksi panacod, yksi kappale. Rauhottumiseen meni aikaa tunnin verran, lopulta kipu hellitti. Otin pikkutorkut ja taas maapallon kahvaan kiinni - elämä pyörähti eteenpäin´

Sunnuntai

Lehtikankaan apteekki esitteli meille jalkojenhoitotuotteita. Oivallisia poistamaan känsiä ja kovettumia, erilaiset rasvat auttavat kuivuuteen, voiteet jalkasieneen ja geelit halkeileviin kynsiin. Eipä nämä tule esille jalkojenhoitajan luona. Yhteistyötä apteekin ja hoitavien henkilöiden kanssa pitäis parantaa. Ja se olis hyvä, että terapeuttisella jalkojenhoitajalla olisi joitain kosmetologin menetelmiä. Vaikka sen verran, että rasvalla hieronta olisi nautinnollisempaa ja kynsilakkaa saisi varpaiden iloksi, jos niin haluaisi. Tietenkin kynsien kunto tarkastetaan jalkojenhoitajan luona, tiedetään, tiedetään.

Jalka alkaa parantua, haen vielä tänään antibiotin suoneen sairaalasta ja maanantaina jatkuu tabuina. Eilen sain jo lenkkarin jalkaan ja poljin kuntosalilla pyörää 10, juoksin matolla 15 ja kävelin 15 minuuttia. Tein vähän hartioita ja vatsaa, tuntui hyvältä. Kun saan lääkärin kiinnin, kysyn voinko jo huomenna mennä töihin ja lopetetaanko saikku.

Maisema oli umpijäässä, karmeen liukasta. Nyt ohut lumikerros on tullut päälle ja se tekee vähän kitkaa, joten nastoja ei tarvitse - ehkei! Nastoja tarvitsen kengän pohjiin, en pyörän.

Tarjoilua

Piristysmatka Hesassa, uusia kohtaamisia. Kokouksessa onnittelimme uutta  nefrologia kilauttamalla kuohuviiniä.

Dialyysi Pitäjänmäellä. Sinne on niin mukava mennä, kun muutamat hoitajat ovat jo tuttuja ja heidän kanssaan on helppo vaihtaa kuulumiset. 

Kolmioleipä kahvin kanssa hoidon puolivälissä korvaa ruuan. Se nostaa energiaa tarpeeksi. Kahvia saa reilun puoli kuppia. Itse voisin juoda muutaman kulauksen lisää. En tiedä onko sääntely nestekontrollia vai rahakontrollia. Ensimmäisellä käyntikerralla pyysin teetä ja kahvia, siis kaksi kuppia. Jännästi hoitaja katsoi minua ja jälkeenpäin sanoi, ettei tapana ole. Silloin sain molemmat kupit, mutta sen koomin en tuplaa ole pyytänyt.

 Minulla ei niin tarkkaa nesterajoitusta ole, koska onnekseni tulee vielä pissaa. Jos rajoitus olisi, dialyysissä tehtävän poiston määrä sanelee vuorokaudessa käytettävän nesteen. 

Haavahoitaja esitteli mittaria, jolla tutkitaan ihon pinnan lämpötila eroa. Jos ero on enemmän kuin kaksi astetta, kuvastaa se tulehdusta lämpimämmässä kohdassa. Konetta voi käyttää myös tavallisena lämpömittarina ja varsinkin diabeetikon tulehduksia sillä voi varmentaa. Quick shot, Infra-red thermometer, silleen lukee paketissa, hinta about 40 euroa.

Nauti hetkestä

Ystävien luona voimautumassa. Onnekas olen, että saan jakaa ilot ja surut läheiseni kanssa. omat murheet häipyivät, kun näin uutta rakkautta ja yhteistä onnea. Elämä on muotoutumassa uuteen.

linnanneito

Tänään olin dialyysissä, diabeteshoitajan ja -lääkärin luona. Iltapäivällä vielä infektiolääkörin ja haavahoitajan ja lopulta mielenterveyshoitajan keskusteluissa.

 Lääkäreiden kanssa kävimme läpi viime keskiviikkoista  hypoa ja kuinka poikani osasi toimia erinomaisesti, syötti hunajaa ja lopulta tilasi ambulanssin. Sokeritipalla minut saatiin taas elävien kirjoihin, 1,2 lähtöarvosta. Kohta olisi ollut aiheellista siirtää minut hengityskoneeseen, koska liian matalalla sokerilla energiaa ei riitä edes peruselintoimintoihin. Toisaalta lääkäri rauhoitteli, että maksahan sieltä olisi vapauttanut sokerieta, jos niitä vain on.

Illan suussa keramiikkakerhossa rakentelin ja maalasin prinsessalinnaa. Siitö tulee punakattoinen, turkoositorninen ja ruskea kivijalkainen, Ja lopputulos voi olla ihan mitä vain. Ensi viikolla kuvaan sen uunituoreena.

jalan tilanne

Tulehdusarvot eivät ole koholla, kipu on hellittänyt. Jalka turvoksissa, en malta olla astumatta.

Viikonloppuna maalasin tauluja ja pojin kuntopyörällä. Poljin keksellä jalkaa, en päkiöillä, eikä varpaille tullut painoa, niinhän he sanoivat

Lumivallit ovat korkeita, on vasta helmikuu.

LUMIVALKOINEN

Joka päivä nesteenä antibioottia, myös sunnuntaisin. Lääkkeen voi laittaan suoneen  viidessä minuutissa, mutta aikaa tapahtumaan menee lähes tunti. Eilen itse aiheutin draaman, kun verensokeri laski 2,9;ään, just kun pääsin ysiosaston ovesta sisään.Sitten juotiin mustikkamehua ja omenamehua. Kun mittari näytti 3,1, olo oli jo skarppi.Kiitokset hoitajalle ensiavusta.

Sain viedä kuusi työtä sairaalan pääaulan kanttiiniin. Lumivalkoinen-näyttely ainakin helmikuun Kainuun keskussairaalassa.TERVETULOA!

Tipaton

kiitos kommentistasi "Morsiustyttö"!

Voi miten ihminen voikaan liikkua, slloin kun ei saisi piiruakaan hytkyä. Kaksikymmentä minuuttia, jalka sidottuna alustaan ja päällä varvastyyny.

 Alkoi ahdistaa jo ekalla minuutilla, liikutin jalkoja. Apua ne puutuvat, mikä painaa varpaita? Varpaat lyhenevät, jalat on koukussa, liikutan ihan vähän. Apua onko jo mennyt kolme minuuttia, hytkyttää ja koukuttaa. Liikutan varpaita. No, parinkymmenen minuutin jälkeen hoitaja tuli kysymään onko minulla kaikki hyvin, kun liikuin niin kovin.

Oli ongelmia, magneettikuvaus on ihmisiä varten, jotka sietävät liikkumattomuutta. Ei minulle.

Lääkäri soitti tuloksista, ykkösen ja kakkosen luissa on solumuutoksia, pehmytkudoksissa jotain. Ei alkanut ennustaa tulevaisuutta, atibiootti iv:sti, kerran päivässä.

 Huomenna yhdeksäksi sairaalaan, saamaan tippa. Ei ollut tipaton tämäkään tammikuu.

Kuntoudu!

Tämä on erikoista. Kun jalassa on tulehdus sisällä, kudosneste etsii ulospääsyä ihon läpi. Keskellä jalkapohjaa on punoittava kohta, kamalan kipeä. Ihan kuin finni, mikä odottaa kypsymistä. Nyt yritetään parantaa tulehdus, ettei menetetä koko jalkaterää. Haavanhoitaja epäili, että tervettä kudosta voisi olla nilkassa. Miten sitten kävelen, juoksenko enää koskaan?

Jos jalkaterä joudutaan oistamaan, minulla on kuulema oikeus moniin vammaispalveluihin.
Saan opastusta kävelemiseen ja proteesin käyttöön.

Pyysin lääkäriltäni todistusta kuntopyörän lainaamiseen. Koska nyt en voi liikkua ulkona, varpaille ei saa tulla painoa, pyöräily päkiäpolkimella voisi onnistua.
Sais hikeen vetää. Täyttä. Pallolla vatsaa ja selkää vahvistan, kuminauhalla reisiä.

Nyt on aikaa keskittyä kuntoutumiseen.

Joka toinen

Tässä kaikki, mitä jäljellä on oikean jalan kolmosesta.

varvasta viedään.

Oikean jalan kolmas,siis keskimmäinen lähti muille maille.

Olin kuntosalilla nauttinut juoksumatolla juoksemisesta. Oli ihanaa, kun polviin ei sattunut ollenkaan, alusta tuntui pehmeältä. Kenkäongelma oli tosin. Villasukat, lenkkarit vai jumppatossut? Kokeilin kaikkia, teippasin varpaat, mutta oikean jalan keskimmäinen ärtyi.

Pari viikkoa yritin  saada haavan kiinni.  Kirurgin mielestä' antibiotit saa syödä, mutta  vastetta ei tule. Luovuin varpaasta ja antibiottia sain Iiveesti muutaman kolme neljä kertaa. Lepoon ja sääri seinälle, nyt en muuta voi tehdö.

Kolmas vuosi pian täynnä.

On mennyt kolmisen kuukautta viime päivityksestä. Taukoa pidin, koska joku kyseenalaisti, miksi oikein blogia pidän ja jotkut pahoittavat mielensä teksteistäni. Nyt jos pahoitat mielesi, anna minulle palautetta, niin yritän perustella kantani paremmin, Teksteilläni en yritä ketään loukata, herätellä ehkä.

Tämän blogin tarkoituksena on kertoa kokemuksistani diabeetikkona ja munuaissairaana.Henkilökohtaisia kokemuksiani ihmisille, joilla on diabetes tai uhkana munuaissairaudet. Kiitos että löysit minut jälleen.

Ajattelin pitää taukoa, kunnes olen kirjoittanut kolme vuotta, mutta nyt on muutama asia mistä haluan kertoa. Kolme vuotta dialyysissä, täyttyy maaliskuussa.