Toiten mieliä ei saa pahottaa

Hei, minun päiväkirjani. Kohta on kuukausi mennyt, enkä mitään ole kirjoittanut. Miten voin olla niin kiireinen, ettei edes paria riviä kirjoitusta ole tullut. Kun minulla oli se henkinen aika vuosi dialyysissä ja sitten meni toinenkin vuosi ja nyt jo eletään kolmtta vuotta. Odotusta piisaa.

Kantapään sivuun tulee ilmeisesti sen verran painoa, ettei tuo piku haava parane. Aukeaa vain. Kaurakääre, pirtu, kortisonivoide ja hopeaside kokeilussa, mutta mikään ei haavaa lannista.

Juuri nyt paistuvat sämpylät uunissa, aamuksi ei ollut yhtään. No nyt saavat miehet uunituoretta aamupalaksi. Odotan vielä vartin ja sitten menen nukkumaan, niin jos uni tulee.

Katsottiin Mielensä pahoittja, poikani kehoituksesta. Miten hauskasti hän sanoi, että kun sinäkin äiti olet vähän tuosta tekniikasta jäljessä, niin varmaan sinua naurattaa tuo kuva. Tarkoittikohan hän että samaistun Litjaan? Elokuva oli hyvä, näyttelijät raikkaita, eivät mitään kuluneita Reter Franzeneja tai Minna Haapsaloja. Kyrön käsikirjoitus oli sympaattinen,"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aiheutin toisille pahan mielen." niin kauniisti Kyrö lopettaa leffan.