keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

kolmelta herään mataliin sokereihin

Ajettiin kilpaa parin lääkärin kanssa sairaalan mäelle. Kirurgi huusi, huomenta ja pyyhkäisi ohi. Suunnilleen tasapeli, kuitenkin. Minäkin jaksoin ykkösvaihteella polkea mäen ylös.

Toinen aamullisista lääkäreistä halusi nähdä varpaani, kun olin dialyysissä. Suunnilleen terveeksi havaitsi ja kehui hyvin paranutta amputaatiojälkeä. Pääset nyt listoille takaisin, ilokseni näin hän sanoi. Jes, nyt taas puhelin oltava aina auki ja läsnä.

Heräsin kolmelta sohvalta kylmä hiki pinnalla. Muistan, että olin aiemmin tuntenut sokerin hupenevan kehostani. En siis kerennyt syödä mitään, ennen kuin se laski. Onneksi maksan sokerivarannot olivat niin täynnä, että vähitellen virkosin. Kosteat sohvatyynyt menevät pyykkiin ja minä kuumaan suihkuun. muuten palellun. Leipää, keksiä ja jäätelöä, jugurttia ja siripiriä ensiavuksi. Hunajatee on ihan parasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!