Valvon aikuisopiskelijoiden tenttiä ja olen iloinen, että jaksan parituntisen istuskella haukottelematta. Jaksaminen nelituntisen dialyysin jälkeen on aina vähän arvoitus, mutta kahvin ja asenteen voimalla mennään. Yhdeksän tenttijää, tunti jäljellä ja neljä opskelijaa kirjoittaa, tarkistaa ja antaa kaikkensa! Tsemiä teille!
Vein aamulla pääsiäismuna-taulun hoitoon, ihmettelivät miehet kuinka monta sivellintä ja kuinka monta väripurkkia käsissäni pyöri. Pensseleitä varmaan parikymmntä, värejä toinen mokoma, kuivumisaika ennen uuden värin maalaamista muutama tunti - työstin taulua parisen viikkoa.Tein siitä kaksipuoleisen, toinen meille potilaille ja toinen hoitajille. Julkaisen kuvan pääsiäisviikolla.
Kyyneleet silmissä taas vierustoverini kipuja kuuntelin, huumelääke lienee paras apu hänenkin tuskaan. Mitä ihmiselle voi tehdä, jos suonet ovat kalkkeutuneet, varpaat ovat mustana ja verenkierron sijaan vain kipu kiertää. Olishan hyvä, jos ihminen mahdollisimman kauan olisi terve ja pystyisi liikkumaan ja huolehtimaan itsestään. Hautuumaa kuulostaa olevan helpottava paikka. Yksi vastasin, kun hän kysyi oliko minulla perillisiä, kaksi on hänellä. Heillä sitten jaetaan mökki ja rivitalo-osake. Voimia toivon koko perheelle, ensisijaisesti kivuttomia elinpäiviä.
Jos tuo kohtaloni lienee; kivut ja säryt vievät lopulta hengen: kidutusta ei kukaan kestä. Muistan olla kiitollinen jokaisesta päivästä, kun kävelen, jopa juoksen, ajattelen, teen töitä, kirjoitan, jokaisesta, kun näen lapseni kasvavan - perilliseni, rakkaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!