tiistai 29. tammikuuta 2013

TiinanWhiteboard.blogspot.fi

tiinanwhiteboard.blogspot.fi, 
sieltä löytyy kuvia töistäni ja sisustuksista.
Käy kurkkaa!

Kiitoskirje valmistui viikonloppuna

Koiranhoitajana tulee ainakin lenkkeiltyä!
Käytin aamulla sisaren koirat lenkillä ja menin takaisin sänkyyn.

Olin tosi väsynyt. Kun yöllä valvoo tuntitolkulla, vetämätön olo ei helpota, ennen kuin on levännyt. Aivot eivät toimi, eikä uutta ideaa kortteihin tai tauluihin tule. Lopulta uni ottaa omansa, sanotaan ettei univelassa jaksa loputtomasti. Onneksi sain nukkua.

Maalasin tosiaan yöllä taulua, mutta ei se oikein lähtenyt. Idea pyöri päässäni, mutta käsi ei tehnyt niin kuin toivoin. Aloitin, kuten yleensä, laitan pensseliin väriä ja katson, mitä siitä tulee. Ihan kuin Neuman kertoi Vain Elämää -ohjelmassa, että sanat vain virtaavat hänestä, samoin nuo kuvatkin syntyvät. Harvoin teen luonnoksia tai mietin etukäteen tarkkoja muotoja, alan vain maalata ja siinä siveltimellä, kankaalla tai sienellä haen muodon. Osaavatkohan taiteilijat yleensä kuvailla, kuinka kuva syntyy?

Yöllä kuva asettui vaiheeseen, jätin sen lepäämään ja ajattelin, että jatkan aamulla. Hermokipu kädessä oli tyytyväinen tauosta. Heräsin uudelleen katsomaan kuvaa ja maalasin siihen mustat reunat. Ihana paksu musta peitti vihreän, joka oli ihan väärä väri. Sain mustaan struktuuria, sitä oli niin vahvasti. Sitten nukkumaan. Ei, ajattelin, mies ja nainen ovat verhon takana, valkean hohtavan kankaan  takana, siis valkeaa ja hopeahilettä kankaalle ja taas koisimaan.

Aamulla ajatus oli selvä, kiitän läheiustäni rinnalla kulkemisesta. Jäykällä, kipunoivalla kädellä kirjoitin kirjeen, jossa ihmettelen toisen ihmisen kykyä olla läsnä ja puolittaa sairauden taakkaa.


maanantai 28. tammikuuta 2013

Kiisseliä

Kun saa yhden aikaan hoidon aloittaa. pääsee vasta illansuussa pois. Ehdin aamulla luonnostella paria taulua, juoda rauhassa aamuteet ja pestä pyykkiä.

Mittavista lumiesteistä huolimatta pääsin dialyysiin ajoissa. Hoito oli ihan hyvä, kolmessa ja puolessatunnissa kolmen tonnin poisto. Aloituksessa ja lopetuksessa veri roiskui lakanalle, vaatteet säilyivät tahrattomina. Olen kyllä vienyt hoitoon spesialvaatteet, leikkasin hihan yhdestä hupparista ja vein vanhat shortsit sairaalaan.

Vaikka olen kiitollinen siitä sairaalaruuasta, tänään en syönyt muuta kuin päärynän. Porkkanaraaste, kaalipuolukkaraaste ja kuivia, suolattomia kalan palasia eivät saaneet ruokahaluani loistamaan. Ihmettelen, onko kokki tyytyväinen? Pohtiiko hän, että tulipa tänään tehtyä maukasta ruokaa? Kenen sairaalassa pitää oikeesti syödä suolatonta ja mautonta ruokaa?  Me munuaissairaatkin voimme vähäsuolaista syödä.

Sitä kiisseliähän minä olen toivonut, sen teen taas huomiselle"

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Sunnuntaita

Lauantainhoito ok, koko viikko kohtuullinen.

Käsi äityi vasta kotona, kun maalasin tuntitolkulla yöllä. Maalaukseen tuli kirjoitusta, automaattiohjauksella kirjaimet piirtyivät kankaalle. Kiekurat olivat ylivoimaisia, koukerot mahdottomia, fontista voi päätellä hermokipuni. Viimeistelin kuvan aamulla, jolloin tekeleeni paljastui. Nyt se näytti täydellisesti sairaan ihmisen vuodatukselta, kiitoskirjeeltä. Sellainen siitä pitikin tulla.

Aamutorkkujen ja sisaren koirien tuuletusten jälkeen menin vaahtokylpyyn, hoidin halkeilevat jalkani ja teippasin niihin vielä rasvatölleröt. Sitten etsin ohjeen siiderissä haudytetusta kasvispannusta, löysin sen Hesarin sivuilta. Pullo kuivaa omenasiideriä, palsternakkaa ja selleriä piti vielä hankkia. Sitten vain kaikki kasvikset kuullotettiin ja pantiin siiderihauteeseen muhimaan. Peruna, porkkana ja sipuli porisivat alkoholiliemessä, hunajaa vielä kehiin ja ihanaa tuli. Suolaa pikkusen, pippuria ja timjamia - ah niin hyvää! Ja hyvis, kun kasviksisa olin liottanut vedessä.

Huomenna hoito vasta 13. Aamu menee odotellessa...

torstai 24. tammikuuta 2013

Tanssii hermokivun kanssa

Vapaapäivä Oulussa piipahtaen.
Kello on kohta kaksitoista yöllä, aloin kirjoittamaan tekstiä, mutta kaikkiin sormiin käy ja jalat ovat tuskassa, vaikka juuri hain lääkettä.

Oulussa siis siskotytön kanssa, hän opiskeli, minä ostin maalia, tapasin ystäväni ja söimme lounasta. Punaisen oikeat sävyt löytyivät. Mutta nyt suo anteeksi, koskee...







Tällaisia tanssijoita, ne koristavat dialyysiosaston seinää.


tiistai 22. tammikuuta 2013

kaupunkikierros

Kiitos ihana Päivi-voimaNainen myös Sinä!

Tänään olin reipas! Kävin aamulla suihkussa, laitoin ripsiväriä ja kaupunkivaatteet. Kävelin hoitoon talvisaappaissa ja pitkässä talvitakissa, en ollenkaan lämppärit jalassa ja pipo silmillä. Ajattelin käydä hoidon jälkeen Kelalla, suutarilla laitattamassa kumiset kantalaput (etten aina liukastelisi), taidenäyttelyssäni, CM:ssä ja Tiimarissa.

Onneksi hoito meni mukavasti, ilman tuskia. Kelassa odotin ainakin tunnin  vuoroani, motta eipä minulla kiirettäkään ollut. Selvisi  että sairausajan Kelan korvaus ei olekaan 200 euroa kuussa vaan noin 1000 euroa. Taloustilanne on kyllä heikko, mutta parempi kuin se luulemani 200 euroa.

Sitten suutarin kautta  kahvilaan omaan näyttelyyn. Ilahdutti minua kovasti positiiviset kommentit tauluistani.

Illalla osallistuin vielä pojan valinnaisaine-vanhempainiltaan. Tunteja tarjoiltiin niin innostavasti, että yhden äidin kanssa laadimme jo omaa listaa mihin halusimme osallistua.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Taulut dialyysiosastolle

Naisellisia tauluja sairaalaan. Punaisen maalasin, kun ajattelimme (hoitajien kanssa) sen ilahduttavan meitä kipeitä. Hoidon aikana voi haaveilla tanssiaisista, koreista puvuista, silkkihanskoista ja kullankiiltävistä koruista.









Keltaisesta ja parista pienemmästä tehtiin ryhmä jo lauantaina.



HarsoHattuiset esillä







Taidenäyttelyssä kävi muutama henkilö kirjoittamassa vieraskirjaan nimensä.


 Myin näyttelyn ekan taulun, hintaan 25 euroa.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Lauantaina on just niin lauantaita

Kiitos kannustuksesta ja mielenkiinnosta, niin facessa, kuin sp:ssä ja täällä blogissa. Näyttely on ainakin helmikuun loppuun, tosin omistaja haluaisi pitää niitä pitempäänkin. Tauluthan ovat myös hänelle myytävänä. hi-he.

Taas lauantaina oli lauantaitunnelma. Mihinkään ei koskenut, nukuin hoidossa lounaaseen asti ja otin sen jälkeen pienet ettonet. Kolme ja puolituntinen meni hujauksessa, välillä näinkin. Dialyysin loputtua sommittelimme osaston seinille tauluja. Keltapohjainen ja viehertävä, tietenkin harsohattuisia naisia, kolme kappaletta asennettiin ilmoitustaulun viereen. Yläreunat tasalleen ja mukavilta näyttivät. Vielä yksi pitkälle seinälle ja pari isompaa takaseinälle täytyy maalata. Sairaalan ympäristöön on pakko käyttää värejä, valko-musta-harmaat ovat ihan olmeja siellä. Lämmintä punaista, kirkasta keltaista... jotain sellaista.

Ilta-päivällä kävin tarkistamassa, että taulut olivat suorassa näyttelytilassa. Montaa nimeä ei vieraskirjaan ole tullut, no. ei lannistuta!

Huomenna sunnuntaina olen puoli viiden aikaan siellä Cafe Donjassa, silloin voi tulla katsomaan tauluja ja kirjoittaa siihen vieraskirjaan nimensä.

perjantai 18. tammikuuta 2013

HarsoHattuiset

Näyttelypystytys valmis!
Jatta, paikka on Cafe Donja Kajaanin Kauppakadulla.
Käykäähän katsomassa, kun ehditte.. 
- kaikki taulut ovat myytävänä, hinnat 20 - 110 euroa.
- pyydän sinua kirjoittamaan viestin vieraskirjaan ja tietenkin nimesi.

Tein kortteja myyntiin.
Tervetuloa!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

HarsoHattuiset

Nyt alkoi tapahtuu, kun olin ystäväni kanssa kahvilla.

Kohtuullisen uusi kahvila on valoisa, luonnon valo tulee ikkunoista.  Tila on kapea, keskilattian ympärillä on pitkät valkoiset seinät, jotka kirkuivat tyhjyyttään. Kävin kysymässä johtajalta, haluaisiko tämä, että seinille laitettaisiin jotain. Näytin blogistani teoksiani ja sain luvan näyttelyyn. Tänään täytyy sitten signeerata työt, luetteloida ja hinnoitella taitelut. Ja miettiä mitkä ovat senkelpoisia, jotta näyttelyyn pääsevät.

HarsoHattuiset on näyttelyn nimi tällä kertaa. Varmaan noita naisia enimmäkseen seinälle nostan.

Eilen oli harsohattuisia Anna Karenina -elokuvassa. Täytyy sanoa, että en päässyt "näytelmään" ollenkaan sisälle. Ohjaaja oli halunnut tehdä pinnallisen ja teennäisen rakkaustarinan, joka pyöri teatterin lavasteissa.  Jäin ihmettelemään, miksi ohjaaja oli latistanut Tolstoin kuuluisimman ja kovin syvällisen romaanin. Ei tarvinnut itkeä, eipä juuri nauraakaan, elokuvaelämystä ei syntynyt.

Tänään on hoidosta vapaa päivä, olen siitä kiitollinen. Siispä taiteilun pariin ja viimeistelyhommiin.



Sairaalan tietsikalta

Kiitos Emily, viestistäsi ja tsemppiä sinullekin!

Tulin juuri sairaalan aulaan kirjoittamaan blogia. Tietsikkani on jotenkin heittäytynyt ymmärtämättömäksi, eikä ota vastaan mitään käskyjä. Klikkasin varmaan väärin, kun kone kysyi, että tehdäänkö nopeutustoimia, että pääsisin paremmin lukemaan sähköpostia. Valitsin, että tehdään, tehdään ja nopeutetaan ja nopeutetaan. Tulos: kone jäi luuppin ja pyörittää jotain nopeutusohjelmaa, eikä kommunikoi enää tässä maailmassa! Mutta, olen siis kiitollinen, ettei se heittäytynyt kokonaan mykäksi, jottain se siellä duunaa...

Tämän viikon hoidot ovat olleet kamalan kivuliaita, vain tänään olen selvinnyt ilman huumeita. Tosin, fistelikäsi oireili ihan lopussa, mutta lämpögeelillä selvisin.

Eilen sain kotiini yhden kuvataiteilijan, jota pyysin arvioimaan töitäni. Mukavia ja kannustavia kommentteja sain, voin siis hyvillä mielin jatkaa harrastustani, vaikka lähinnä maalaan omaksi ilokseni. Ihan positiivista, jos työni avautuvat katsojallekin. Anoin jäsenyyttä kuvataiteilijoihin, katsotaan riittävätkö näyttöni siihen.

Lähden kävelemään hammashoitolaan ja samalla käyn hakemassa lisää punaista maalia. Pakkanen on lähes kaksikymmentä, joten pipo vaan syvemmälle ja huivi kasvojen eteen.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

lauantaina on lauantaitunnelma

Mitä ihmettä tapahtui Oulun dialyysissä? 

Lauantai aamuna Oulussa olin ollut jo tunnin verran hoidossa, kun jalkakipu äityi niin kovaksi, että piti pyytää lääkettä. Tapana on, että annostus tarkistetaan päivystävältä lääkäriltä, Kerroin, että Kajaanissa saan yleensä 2 milligrammaa Oxinormia.

Hoitaja toi minulle lääkettä ja sanoi antaneensa sopivan annoksen, siis kaksi milliä. Kun aine pistetään suoraan veritiehen, se vaikuttaa nopeasti. Ehdin ajatella, että nyt mennään ja syvälle. Kävin välillä pinnalla, mutta olin unessa, jotenkin rajamailla. Olo oli kuin huumatulla hulttiolla. Juuri ennen hoidon loppua heräsin krapulaisena, silmät eivät pysyneet auki ja ääni oli syvältä. Ilmeisesti annoksen vahvuus oli isompi kuin Kajaanissa.

Hoidon jälkeen olisin saanut perunalaatikkoa, mutta lihainen paistos ei innostanut. Söin leipää ja join kahvia ja lähdin kävelemään kaupungille. Tuhnuisena ja pääpöllyssä selvisin ihmisten ilmoille. Päiväkahvit Antellin uudistetussa kahvilassa Omenahyveen kera ja myöhäinen lounas tai aikainen päivällinen Pannussa. Söin paistettua siikaa, ihmekastikkeessa ja kasviksia. Todella hyvää, mutta en muistanut mainita vähäsuolaisuudesta mitään, joten aamulla luomet olivat turvoksissa. Vaakaa en uskaltanut häiritä - huomennahan paino paljastuu.

Nyt parin viikon ajan jokaisella hoitokerralla olen tarvinnut lääkitystä. En tiedä mikä on vikana. Täytyy taas jutella lääkärille. 








perjantai 11. tammikuuta 2013

kranssi

Kiitos kommenteista. Punainen tosiaan antaa voimaa, sävy oli just oikea - ei oranssi, ei sinipunainen, vaan reipas kirkas, rehellinen punainen!

Vaikka kuinka ajattelin hoidossa, että maalaaminen on ihanaa ja taulujen teko antaa voimaa, itkin taas tuskasta. Hermokipu ei loppunut, ennen kunnon lääkitystä. Lääkkeen jälkeen vaivuin taas hyvään uneenm, enkä tuntenut enää mitään. Olla höllöttelin, lounastakaan en jaksanut syödä. 

Onneksi meillä oli kahvitarjoilu ja makeeta pullaa. Yksi hoitaja ilahdutti meitä täytekranssilla, jossa oli suklaarouhetta, kaakaota, mantelia ja rusinoita, siis pahis. Kyllä maistoin, enemmänkin olisi voinut syödä!

Poikkeuksellisesti olin autolla hoidossa, näppärää ja hoituu nopeasti. Bussilippujen hinnat ovat 3,30, päivässä siis 6,60. Matkojen omavastuu on 242,25 euroa. Viikossa minulle tulee 10 matkaa, 66 euroa. Kuukaudessa 4 x 66 =266, siis helmikuussa saan jo matkakorvausta.



torstai 10. tammikuuta 2013

Kyllä vakuutus korvaa

Vatsaan koskee, vakuutusyhtiöstä tuli soitto.

Siellä se pöydällä odottaa korvauspäätöstä, se meidän maksettu Teneriffan matka.
Matka varattiin, kun ajateltiin, että menemme pariksi kuukaudeksi lämpimään ja valoon. Siis joulu-tammikuuksi, oloni oli varaushetkellä loistava. Dialyysit olisivat hoituneet paikallisessa sairaalassa.

Sitten minulle alkoi yhä enemmän tulla huonovointisuutta ja kipuja hoidossa. Lääkärin mielestä oli turha lähteä vieraisiin olosuhteisiin. Peruimme matkan, muutamasta lentolipusta rahat saimme takaisin. Kallein osuus oli vuokra-asunto, josta rahaa nyt anomme vakuutusyhtiöltä.

Koko sairaskertomus, alkaen dialyysin alusta, pitää lähettää vakuutusyhtiölle. Tuskinpa siihen on kirjattu, että yllättävästi, odottamatta potilaan kunto heikkeni. Tuskinpa siitä löytyy kuvausta, että ensin olin matkustuskykyinen, mutta sitten äkkiarvaamatta en enää kyennyt matkustamaan.

Huomenna pitää ottaa kopiot koko sairaskertomuksesta. Saa nähdä onko korvaukseen perusteluja.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Punainen antaa voimaa





arial

kuluuhan se aika...

Nyt väsyttää, hoito oli kamala, enkä  nukkunut yhtään.. Tai torkuin, ehkä vasta kun olin saanut lääkityksen.

Miten noi toiset voivat vain nukkua? Rauhallinen kuorsaus hypnotisoi minut, silmät lupsahtavat kiinni. Avautuvat kuitenkin nopeasti, jaloissa tuntuu sähinä. Jalka potkii ilmaan, auttaiskohan polkupyörä?
Hoitajat raahaavat pyörän sänkyni päätyyn, poljen kuin heikkopäinen. Tuska yltyy, sitten tuntuu myös käden hermopinne.

Aika kuluu hitaasti, katson kelloa minuutin välein, aikaa jäljellä vielä yli kaksi tuntia. Puoli tuntia lounaaseen, menispä aika nopeammin, helpottaisipa ahdistus. Puhelin soi, en saa siitä kiinni, en osaa enää painaa vihreää luuria. Soitan sitten, kun hoito on loppunut.

Lounaan jälkeen mietin, kuinka paljon täytyy sietää. Nyt haluan lääkettä, hoitoaikaa jäljellä tunti neljäkymmentä minuuttia. Rentoudun, mutta vaiva tuntuu yhä. Riipivä kolme ja puolituntinen kului hitaasti, mutta olen kiitollinen, että se kului!

Veritie

Voi itku, kun minua jännitää

Ymmärrän, että on monelaista muistamista, kun hoitoa tehdään. ensin pitää osata pujottaa kolme letkua oikeisiin uriin, asentaa dialysaattori, pilli ja ulko- ja sisäletkut. Kun kone on testannut itsensä, yhdistetään lisää letkuja ja asennetaan hoitotavoite, hoitoaika, hoitomuoto ja valitaan vielä oikea dialysaattori.

Sitten pistetään neuloilla suoniin ja yhdistetään katetrit koneesta tuleviin letkuihin. Kun kone on tunnistanut veren, hoito alkaa. Sitten lisätään kierroksia ja mitataan verenpaine. Hoidon aikana minua väsyttää ja torkun. Levittomat jalat ja käden hermosärky keskeyttävät rentoutumiseni. Yritän polkea pyörällä. mutta aina sitäkään ei jaksa. Toisinaan saan kipuihini Oxinormia ja sitten nukun ihanasti.

Hoitajat tuovat meille lounaan ja kontrolloivat konetta. Usein kone huutaa, jostain ongelmasta, ilmoittaa vaikka liian matalasta paineesta. Hoidon loputtua irroitetaan katetrit suonista, kone palauttaa veren, joka kiersi koneessa ja sidotaan haavat. Katetrin irrotusvaihe ja vuotavan suonen tukkiminen ovat haasteellisimipia, huomaan. Juuri tämä kohta minua jännittää. Pysyyko letkut loppuun asti, vai valuvatko pois, jolloin veri pyrkii heti iholle.

Toisaalta on kiva, että elämässä on jännitystä, mutta tuota pelkoa vuotavasta verestä en halua.


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Verta, ilman kyyneleitä

Kello käy kahta - olen kiitollinen parin tunnin yhtäjaksoisesta unesta, joka toivottavsti jatkuu vielä.

Lauantaina olin kiitollinen sisareni ideasta lähteä teatteriin, saimme tarjousliput Karkkipäivän-esitykseen. Aiheena rankka, lasten huostaanottotapauksia, mutta niin paljon oivalluksia esityksessä ja käsikirjoituksessa. Jokainen sosiaalihuollon tapaus on tragedia lapselle ja vanhemmillekin. Kohtalokasta on tietenkin vanhempien alkoholin käyttö, mutta myös liikatunnollisuus työelämässä. Itsensä loppuun kuluttamisella voi olla kohtalokkaat seuraukset. Vaikka työ vaatii meiltä enemmän kuin kaikkemme, pitäisi miettiä, mikä kuitenkin on tärkeitä.

Lauantain hoito oli helppo ja lyhyt, vaikka perjantaina dialttsi keskeytyi vuotavaan verisuoneen. Kanyyli oli teipattu heikosti. Hoidon lopulla tunsin, kuinka kylki kuumeni. Kuumuus levisi ja näin vertavuotavan kyynertaipeesta. Huutelin hoitajan paikalle, onneksi veret pystyi vielä palauttamaan koneesta. Vaikka en enää siedä Mefixiä, siis teippiä, jollain pitävällä tavalla letkut tulisi kiinnittää minuun.

Olisinko huomannut verenvuodon, jos olisin nukkunut? Milloin joku hoitaja olisi sen havainnut? Tiedän, että jollain potilaalla on verta vuotanut niin paljon, että hän joutui teholle veritankkaukseen.
Nyt olen kiitollinen, että havaitsin verenvuodon heti alkuunsa. Olin ihan rauhallinen, en itkenyt, ajattelin, että näitähän sattuu.


Punasävytteinen hattupäinen sai lopulta kukkasia.  Milloin tietää, että nyt voi lopettaa maalauksen?
Sitten kun työ on valmis, yksinkertaista.




lauantai 5. tammikuuta 2013

perjantai 4. tammikuuta 2013

Mamma Mia

Aamupalaksi kolmen munan valkuainen, keltuaisiahan ei saa syödä, ruokalusikallinen paprikaa ja paahtileipä, vehnänen. Ruistahan ei saa syödä, ei kuppia kahvia, ei teetä - nesterajoitus. Ainiin kiitollisena huomaan, että jääkaapissa ON munia.

Muita kiitollisuuden aiheita tänä aamuna
- painoa tullut vain kaksikiloa, siis nestettä kertynyt eilisestä
- pakkasta vain kolmetoista, ei kahtakymmentä
- jalat hyvässä kunnossa, voin kävellä sairaalaan
- kirje serkultani ilahdutti
- ehdin piirtää pari pikkukorttia aaamulla
- ehdin päivittää blogia
- eilen 105 lukijaa, kokemusteni jakajaa
- lauantaina on launataifiilis
- eilen ihana Mamma Mia

Mamma Mia elokuvassa on mahtavaa musiikkia ja ihanaa elämää. Aurinkoa ja lämpimiä tunteita, näyttelijät ihan parhaita. Minulle leffa on erittäin voimaannuttava, olen nähnyt sen ainakin viisi kertaa. Lontoossa kävin katsomassa esityksen teatterissa. Kappale päättyi sielläkin loppulauluihin, Waterloon tahdissa koko yleisö tanssi yhdessä näyttelijöiden kanssa. Onneksi elokuva on minulla videona, niin saan palata siihen uudestaan ja uudestaan.

Nyt toisenlaisiin maisemiin ja lämppärihousut jalkaan, kasvoille villahuivi  ja pipo syvälle. Puolentunnin kävely ja pääsee taas aamupäivätorkuille, lounaskin tuodaan sijalle.


torstai 3. tammikuuta 2013

hajatelmia

Pari juttua.
Hattupäiset naiset ovat ystäväni seinällä, grafiikan lehdet vuodelta 1995. Aihe on siis päässäni melko syvällä.

Muistan, että maalasimme yläasteella, siis jotain seitkytluvulla, ystäväni kanssa yhdessä kuviksen tunnilla rannalla kävelevän naisen. Hänellä oli iso lierilakki päässään ja sateenvarjo kädessään. Muistan, että vapaana oleva käsi oli hankala maalata, kun vesivärit levisivät ja perspektiiviä ei osattu piirtää oikein. Käden asennon mallintaminen ja hattu peittämässä kasvoja jäi pohdituttamaan. Alitajunnasta ajatuksia toistan, tuon rannalla olevan tytön muistin eilen.

Ja sitten se hopeamaali, joka oli valkoinen. Se oli hopeahilemaalia, jolla peitetään jo pohjustettu paikka. Maali luo kiiltävän säde-efektin. Peittävää hopeamaalia sitten hankin toisen purkin.

Sitten tarkistin palkanlaskijalta, että voin saada 2/3 palkaa vielä maaliskuulle. En kohtaa ihan vielä taloudellista kriisiä!

Onko järkeä vaihtaa asuntoa? Välityspalkkio noin 3000 eu ja vero uudesta noin 3000-4000 euroa. Muuttokustannukset helposti 700 ja kaikenlainen vaiva. Vuokra-asunnot esim. 60 neliöä 500-1000 euroa. Tuolla rahalla hoitaa lainaa ja yhtiövastiketta ja saa verohelpotusta. Että vieläpä mietin.

nöyrin kiitoksin

Arteriaa pistettäessä sattui, mutta neula meni perille ja antoi veren. Keittosuola kuulosti menevän heikosti suoneen, siksi huusin kipua. Neste oli muodostanut patin käteeni, nyt minä vasta itkin.

Suretti miten koneriippuvainen olen. Entä jos minulle ei voikaan tehdä hoitoa tai kuinka on mahdollista, että veret menevät koneeseen ja puhdistuvat ja menevät takaisin elimistööni? Jos ne ei pyörähdäkkään oikein päin, jos kone imasee kerralla kaikki vereni ja ne jää rullaamaan koneessa loppuelämäksensä. kuka keksi dialysaattorin? Pyyhin kyyneleeni ja olin kiitollinen keksijälle.

Sisareni soitti ja kertoi lukevansa kiitollisuuskirjaa. Aamu tulisi aloitttaa luettelemalla asioita, joista on kiitollinen. Positiivinen asenne lisää onnistumisia!

Tänä iltana olen kiitollinen . jaa pitääkö ne olla isoja vai pieniä asioita?
Olen siis kiitollinen oikeudesta lähes ilmaiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen, lapsilisään ja ihanaan lapseen, perheeseeni sisaruksineen ja vanhempaani, ystäviini, jalkoihin ja näkööni, lääkkeisiin ja hoitooni... harrastusvälineisiin, taitoihini, puhelinsoittoon... tänään olen kiitollinen hyvässä seurassa nautitusta elokuvasta Rakkauden Rasvaprosentti ja kiitollinen myös siitä ettei elokuva ollut ahdistava.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

kirkkaita ajatuksia

Juuri kun hoito alkoi, jalat saivat kipinöitä  ja päättivät sätlkiä oman mielensä mukaan. Tuska oli siedettävä ja nukahdin. Tämä toistui kolme kertaa. Olikohan edellinen valvottu yö syynä hyviin uniin hoidossa?

Nukkumattoman yön takia olin pahalla päällä, ehkä mieltäni painaa myös sairasloma ja kyvyttömyys tehdä töitä. Täytyykö nyt vain ajatella, että poistun aktiivisesta työelämästä ja alan eläkeläisen elämään? Vai jaksaisinko jotain tehdä, vaikka verkkokursseja rai olisiko minusta tekemään koulun markkinointia - saahan nä'itä miettiä.

Tänään yritän selvittää sairasloman vaikutusta tämän vuoden tuloihini, onko parempi olla eläkkeellä vai sairaspäivärahalla. Joka tapauksessa palkka olisi taloudellisesti paras vaihtoehto, mutta nyt täytyy miettiä myös jaksamistani, olotilaani ja elämän miekielekkyyttä. Jospa paperilla laskeminen ja vertailu eri vaihtoehtojen välillä kirkastaa ajatukseni.

Yritän muistaa mallin, jossa asioille voi jotain ja toisille taas ei mitään. Sairaudelle, väsymiselle, hoitoajalle en voi mitään. Elämän järjestämiseen positiiviseksi kait voin auttaa tekemällä juuri niitä ratkaisuja. Masentaa kuitenkn, toivottasti vain hetkellisesti.

Maalasin sukuni naisia, yksi on hieman mukailtu mummoni kuva,