torstai 19. joulukuuta 2013

parantumaton

Eipä siitä saanut selvää, kuin varpaan käy. Haava on vielä vähän auki, antibiotti loppunut, joka päivå teipattu ja suihkutettu  - mutta ei vaan parantumisia näkövillä.


Sisareni sanoi, ettei osaa sanoa mitään, kun kerroin olevani aika sairas tämän taudin kanssa. Täytyy olla onnellinen, että olen viitisenkymmentä vuotta aanut elää suht. terveenä, aikaisemmin olisin varnasti kuollut paljon nuiorempana. Näin tuumasi sisareni...

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kipuja

Verisuonitähystys tehtiin, mutta parempaa tietoa jalkaterän suonista e i vielä saatu. Tai siis suonet pelittävät jaloissa, mutta hiussuonet ovat tukkeutuneet osaksi, eikä niitä voi pallolaajentaa ainakaan Kajaanissa. EI ole tarpeeksi ohuita instrumentteja, lääkäri kyselee Oulusta.

Nyt olen särkylääkkeissä, uni tulee...

Jatalle

Jatta, en ole saanut niitä akupunktiojuttua, bitteinä hävisivät pilviin.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Verisuonitähystys

Voi itku, kun mua pelottaa.

 Huomenna menen osastolle seitsämäksi aamulla ja saan esilääkityksen. Sitten  minut viedään sängyllä tutkimuksiin, jossa katsotaa jalan verenkierto. Jos on tukoksia, niin tehdään pallolaajennus verisuoniin. Pelottaa kipu, pelottaa tutkimustulos, pelotta tieto, miksei jalka parane, pelottaa nestetuntemus polvessa... kait tieto on kuitenkin parempi kuin laittaa pää pensaaseen ja olla onnellisen tietämätön kaikesta diagnoosista. En voi enää uskotella itselleni, että varvas paranee ajallaan. Ei taida parantua.

Näin aamulla vanhaa ystävääni. Muisteltiin nuoruutta, kuinka oltiin Oulussa, käytiin elokuvissa, ostettiin vaatteita ja kuunneltiin Maarittia. Jutut lähtee siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin, taisi olla ainakin kolme vuotta sitten. Ystäväni, ihana, käski minun kipristellä varpaita ja koittaa ottaa palloa kannatukseen. Siinä ääreisverenkiertoa ärsytetään ja houkutellaan kuljettamaan happea tulehtuneeseen varpaanpäähän. Oikeassa olet ystäväni!

Vietettiin  työpaikan uuden kahvion vihkiäisiä. Vatsa oli täynnä herkkuja, ruisnappeja täytettynä lohisalaatilla (pahiksia molemmat), joulutorttua (ei niin pahis), omenoita ja viinirypäleitä (hyviksiä), kun menein Ladylinen reisi, vatsa, peppu -jumppaan. Ikäviä röyhtäyksiä tuli, kun vielä kävelin juoksumatolla ja kävin infrapunasaunassa.

Olenhan jo kehunut, kuinka harmoninen treeniympäristö Ladyline on? Vaalenpunaiset teipit ikkunoissa, kynttilä pöydällä, miellyttävä tuoksu, ystävällinen respa, siisti, kauniit värit, tunnelmallinen musiikki, reippaita nuoria tyttäriä ohjaajina, erimittaisia ohjelmia, paljon vaihtoehtoja,  sauna ja suihkut - kaunista, on niin kaunista, että parituntinen vierähtää helposti.

Vaikka rentouduin, jännitys taitaa palata. Onneksi hallitsen sen ja ihmettelen huomenna mitä oikein tehtiinkään. Ainiin kollegani, siinä vieressä makaajat, dialyysissäolijat, lohduttivat ettei se koske ollenkaan, ihan on kuin hyttynen pistäis - eikä edes niikään lujaa...


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pikkujoulut Hyrynsalmella

Munuais- ja maksayhdistyksen pikkujoulut Hyrynsalmella, mukana oli noin 38 jäsentä.  Mukavaa oli, perinteistä; jouluruokaa, kinkkua, laatikoita, herneitä ja sienisalaattia, jälkkäriksi torttukahvit. Joulupukki jakoi lahjoja kilteille, tuhmat saivat tyytyä ilmanoloon. Arpajaisvoittoja oli hurjasti, ensin arvottiin lahjoja, sitten ne jotka eivät olleet saaneet voittoja saivat valita tavararöykkiöstä sopivimmat. Otin paketin kahvia lohdutuspalkinnoksi ja sitten arvallanikin voitin kahvia. 

Laulettiin joululauluja hanurimusiikin tahtiin, toiseksi viimeisenä laulettiin Tipe-tipe, tip, tap. Kerroin, että isäni nimitti minua Tipeksi pienenä. Kerroin, että minua saa nimitellä Tipeksi tai Tiinaksi, kun  ensi vuoden alusta olen puheenjohtaja. Porukat aikoivat nimitellä minua puheenjohtaja Korkealehdoksi, mikä kuulostaa hauskalta.

Sovittiin kahvihetkestä Kuhmoon 15.1.klo 15. Eskonbaariin. Tammikuussa lehdistö tulee mukaan ensimmäisille Kaisankaffeille Cafe Moccaan. Vuosi 2014 on 30-vuotis juhlavuotemme.

Aamulla ehdin olla pari tuntia myymässä tauluja kirpputorilla. Vain yhden myin, vaikka useita ihmiset ihailivat. Eivät kuulema nykyisin osta mitään, ihmisillä ei ole rahaa, kuulin.

perjantai 13. joulukuuta 2013

viikonloppuja

Kiitos viestistä!
Minä myös toivon, että me kaikki saamme kohtuullisessa ajassa uuden munuaisen.
Mikä on kohtuullista, ehkei 17 vuotta kuitenkaan.

Viikonlopulle kääntyneen perjantain myötä, hyvää viikonloppua. Illalla saan nauttia kauppaopettajien kanssa Liekeissä-teatteriesityksestä. Sunnuntaina Munuais- ja maksaliiton pikkujoulut, mukavaa siis tulossa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Minä mieto meikäläinen, totinen toden puhuja

Tämä on niin hyvä, kun Suomi täytti 80 vuotyta Jukka Ukkola lausui.

Kaksipolvinen trikoo eli juhlavala

Minä mieto meikäläinen
totinen todenpuhuja,
enpä liene lipeväinen
itseni ylen kehuja.

Se ei oo Suomessa tapana.

Lienen kaino valkosukka,
harjastukka, jöröjukka,
Jukolan Jussi, polvipussi,
vääränlaisessa puvussa.

Se on Suomessa tapana.

Tai oon Venla valkotukka,
tikkitakki liljankukka
karu kaulimen haltija,
ainainen painonvartija.

Se on Suomessa tapana.

Mitä ne meistä miettinevät,
hekottavat euroherrat?
Kun emme kutsuilla kujerra,
pientä puhetta pakerra.

Se ei oo Suomessa tapana.

Hekottakoot euroherrat
naurakoot selän takana!
Kuunnelkoot ne tosi kerrat
kun on selkoista sananta.

Niin on Suomessa tapana.

Suuni auon aikanansa,
pienet puheeni pakisen,
kun saan kännykän käteeni,
kaukokielen korvalleni.

Niin on Suomessa tapana.

Me emme emmi mämmiämme,
lenkkiämme lämmitämme
asuessamme metissä
surffatessamme netissä.

Suomi on kotisivumme


Jukka Ukkola

Sinistä ja valkeaa

Itsenäisyyspäivän pukuloistoa.
Päreelle maalattuja mekkoja, kiitos ANTELIAS-ANNELI!


tiistai 3. joulukuuta 2013

Pumppuilta

Elääkkö täysillä ja kupsahtaa sitten hautaan, kun voimat ovat ehtyneet ja kreat, kaliumit, ureat ja fosforit yliluonnollisissa luvuissa ja iho keltaisena ketoosista ja jalat turtana neuropatiasta ja silmät sokeina korkeista sokereista ja ääreisverenkierron hiussuonet kalkkeentuneena ja mustat varpaat amputoituneena. Teetkö työtä vuorotta, unohdatko itsesi, romahdatko juuri, kun elämällä alkoi olla merkitys.

Toisiaan tukeva pariskunta oli insuliinipumpun käyttäjien tapaamisessa. He juttelivat ja kertoivat kokemuksiaan. Pariskunnan mies oli menossa jo suoraa tietä hautaan, voimaton ja laiha hän oli. Munuaissairauskin tietenkin ja herra niin huonossa kunnossa, ettei listalle ollut mitään asiaa. Viisi vuotta dialyysissa ja lopulta sisar luovutti munuaisen. Onneksi, uusi elämä alkoi. Mies oli hyväkuntoisen näköinen, vaikka oli niin sokea, ettei pumppua voinut ottaa, koska kontrasti taustan ja mittauskohtien kanssa on heikko. Lisäksi hän käveli katkokävellen. Nyt he olivat naimisissa ja miehelle tuli tuhat syytä elää, tärkein oli oma ihana vaimo!

Metronicin edustaja kävi läpi yksityiskohtaisia ohjeita pumpun monimuotoisesta hyödyntämisestä. Sellaistakin voidaan tehdä, että itse puretaan koneelle basaalit ja polukset suoraan pumpusta, siihen on jo matkanvarrella tallentunut sokerimittaukset - mitään ei tarvitse kirjoittaa paperille. Pumppu on juorukello, mikä olikaan perusannos, paljonko lisäsit, mihin aikaan, teitkö lenkin, olitko uimassa ja mitä söit, karkkia vai pizzan. Kaikki löytyy pumpusta, jos olet muistanut käyttää muistiinpanotoimintoa.

Oli kiva tavata meitä muita, paikalla oli ehkä 12 pumpun käyttäjää, lääkäri ja hoitaja, aviopuolisoitakin. Mukava ilta. Ihan sama mikä se teema on, mutta meidän pitäisi tavata useamminkin. Meillä Munuais-sairailla on Kaisankaffeet tiistaisin, oliskos vaikka Marjon kaffeet tyypin 1 diabeetikoille, joka toinen kuukausi.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Dialyysissä

Viime viikolla otin joka aamu Oxinormia jalkojen kipuihin. Dialyysi provosoi jalkani tuskaan, vanhat vaivat polvissa herää elooon. Pari vuotta sitten, kesällä kaaduin pyörällä, niin että polviin tuli ruhjevamm ja kasvoihin samoin. Siitä lähtien polvi on oireillut ja kasvoon jäi arvet.

Oxia pitää ottaa heti alkuun tai ainakin silloin kun hoitoaikaa on jäljellä kaksi, kolme tuntia. Viimeiselle tunnille sitä ei kannata pyytää, koska silloin aine ei ehdi haihtua ja on mahdotonta jatkaa töihin. Oxi on haihtunut kehostani hyvin ja olen ollut reippaassa työkunnossa sinne mennessäni.

Toivottavsti jalkani käyttäytyvät siivosti tänä aamina. 
Kuukausikokeet
otetaan heti aamusta.
Tyypillinen ruokani sairaalassa.

Tänään täytyy moikata vanhaa rouvaa, jonka sääri katkaistiin irti, poikki kokonaan. Loppiviikosta jänellä ei ollut kipuja, mutta kipuläälleillä hänet  oli huumattu.

KAPOVAN kokous

Lauantaina en mennyt hoitoon, mutta olisi pitänyt - vatsa pullottaa. Olenkohan syönyt liikaa vai turvottaako mua? Molemmat - ehkä.

Hoidon sijasta olin KAPOVAn (Kainuun kansanterveys-, potilas- ja vammaisjärjetöjen yhdistys) kokouksessa, olin kokouksen sihteeri ja tulin valituksi hallitukseen sekä yhteen työryhmän.

TutunTuvan tilan ja toimiston sekä keittiön käyttöön tarvitaan paremmat säännöt ja korvauskäytännöt.
Järjestöt ehdottavat tarpeensa ja minä katson koko tilan leiskan. Raamit on tiedossa; rahaa ei ole ollenkaan moiseen projektiin. Mielikuvitus siis käyttöön ja suunnitelma koko tilasta...

Kamalasti tuli lunta, tehtiin lumityöt koko rivitalon alueelta. Siitäpä tuli hyvä mieli!

Hyvä, että aamulla pääsen tyhjennykseen. Ainiin, kuukausikokeet on heti, ennen dialyysia.

Uusi munuainen

Nyt tuli minun vierustoverini dialyysistä, kolmen viikon jälkeen nesteen poistoon. Hän tuli ja vatsassa pollotti kortisonin aiheuttaman turvotuksen lisäksi uusi munuainen. Reipas oli hän, iloinen uuden munuaisen kanssa.

Kävin tänään pitkästä aikaa kävelylenkillä. Tuntui mukavalta, pakkasta oli miinus viisi, ohut lumikerros. Jalkaan ei sattunut, mutta verta siitä tihkui lenkin jälkeen. Puhdistin suihkuttamalla ja vaihdoin uuden siteen - moneskohan lienee ollut?

Lauantaina Tutun Tuvan käyttöön liittyvä kokous, menen mukaan.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Kirjeen innostamana

Kommentin innoittamana.
Minun oli vaikea ajatella, että joskus tulevaisuudessa voin tulla sokeaksi tai menettää jalkani, nuorelle viisikymmenvuotias on ikäloppu, enkä voinut kuvitellakaan, että omat toimet vaikuttavat jonnekin kolmenkymmenen vuoden päähän.

Olen miettinyt, kuinka nuoren saisi ymmärtämään ja motivoitumaan sokerien mittaamiseen ja insuliinin pistoon. Kuvittelen nyt, että jos olisin käynyt dialyysissä katsomassa hoidossa olevia ja jakansa menettäneitä, olisin ehkä ollut viisaampi, osaavampi ja tarkempi.

Nyt insuliinit ja mittarit ovat niin hienoja, että tasapainoa on helpompi pitää, verrattuna pissatesteihin pitkävaikutteisen insuliinin kanssa. Kurinalaisuutta, mittailua ja piikkejä - siinä se paketti osapuilleen on.

Yritä ystäväni, suoriutua aina yhdestä päivästä kerrallaan. Äläkä murehdi liikaa ulevasta tai tähänastisita korkeaista sokereista, mutta tee voitavasi tässä ja nyt. Muistan, että itse mietin silloin kun sairastuin, että kun jaksaisin tämän päivän syömättä karamelleja. En ostanut niitä kotiin ja kaupasta valitsen mieluummin terveellisen vaihtoehdon. 

Voimia kaikille diabeetikoille ja muillekin,kutka sivuani lukevat! Ainiin vinkkinä diabeetikoille, hakeutukaa KELAn kuntoutukseen diabeteskeskukseen Aitolahteen, Tampereelle - opettavat ja tsemppaavat kuntoutumaan.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Valitusta

Nyt tulee valitusta - joka paikka on kipeenä. Kyynerpää oireilee ja käsi on niin heikko, ettei kahden kilon puntti nouse, polvea jomottaa ja naksaa, levottomat jalat sätkii ja varvas vuotaa. Uni ei tule, pillereitä kourallinen mennyt ja minä vain tuskailen.

Huomenna röngtenkuvaus varpaasta. Jännittää.

Auts, minä huudan, tuskallista.

torstai 21. marraskuuta 2013

Kirje sinulle kommentaattori

Nimimerkki Anonyymi, kohteessa lääkärissä käynti,
kiitos viestistäsi, kirjoitan näitä kokemuksiani, ettei kenenkään muun tarvitsisi niitä kokea.

Hoitotasapainoni on ollut pahimmillaan pitkäaikaissokeri ehkä 10-11, kolmetoista kuulostaa tosi pahalta. Varmaan auttaisi, jos pääsisit seiskan tuntumaan, minulla se onnistuu parhaiten, kun käytän pumppua. Onko sinulla sellainen?

Kaikillehan ei tule lisäsairauksia, meidät on rakennettu erilaisista palikoista. Sellainen, joka on sairastanut suunnilleen yhtä kauan kuin minä lähes samanlaisella hoitotasapainolla, on sokeutunut kun taas työtoveri lähes kaltaiseni ei mitään lisäsairauksia. Hän on synnyttänyt jopa kaksi lasta.

Mikä minulle tuli todeksi ei välttämättä tule sinulle. Sinuna kyllä skarppaisin hoitotasapainoon, mutta stressiäkään ei kannata ottaa, koska se nostaa sokereita! Voimia sinulle. Ja kiitos että luet blogiani.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013


Tällainen on nyt tilanne, kun kaksi viikkoa on mennyt antibioottitippaa ja kolmatta viikkoa suun kautta. Joka päivä suihkutus ja siteidenvaihto.

 Tämä taisi olla pahimpia.

hopeaside, pihkavoide, pirtu - jalometallista väkiviinaan. Eiköhän jo auta.

Reidestä poikki

Taas itkettää, vierustoverini sairaalasta menettää jalan reiteen asti. Tyly lääkäri sanoi, ettei muuta voi tehdä, eikä kannattanut lapsilta kysyä, koska lääkäri tietää. Ja sitten kun ensimmäinen jalka on parantunut, niin leikataan varmaan toinen. Kävelvästä potilaasta tulee raajarikko, liikuntaesteinen, liikuntavammainen, invalidi .- kotiin yksin asujaksi hänestä ei enää ole.

Voiko se olla totta, että verisuonia ei enää ole, vain yksi paksu tulee reiteen asti. Kaikki muut suonet ovat tuhoutuineet, hiusverisuonet ensimmäisenä. Lääkäri sanoi, että niin kauan kuin ihmisellä on järki tallella.amputaatioita voidaan tehdä. Jos järkikään ei enää pelitä, niin kannattaako amputoidakaan?

Minä toivon vanhalle rouvalle hyvää vointia, sanoinkin hänelle, että pyytää tarpeeksi kipulääkettä, ettei tarvitse kärsiä leikkauksen jälkeen tuskasta. Kuulema kivut ovat kovat, kun luuta rikotaan. Ja onhan se aavesärkykin tuskallinen. Ihmisen muistiin jää kivusta jälki ja mieli muistaa sen, vaikkei  enää jalkaakaan ole. Itse kuvittelin synnytyksen jälkeen, että jalat olivat koukussa, kun siihen asentoon ne määrättiin ennen puuduttamista.

Voi liuoja, miten avuttomia olemme... ei ole sanoja, miten lohdutan? Miten lohdutan, kun pelkään itse samaa? Voin ottaa vain kädestä kiinni ja itkeä vierellä.

torstai 14. marraskuuta 2013

Kerttulille.

Ihana, Kerttuli; Hyväksyn kaikki tunteet, jotka minua kuohuttavat. Totta. Tai vatsaani kuohuttaa, kun tunteeni jylläävät, tai vatsaani painaa kun hyväksytyt kuohut tunteilee...
Täytyypä maalata huoneentaulu aiheesta. Ystävääni hätkähdyttää taulu, jossa lukee ; Elämä on hauras. Yksi oivallinen lause on myös: Elämä on suoralähetys...

maanantai 11. marraskuuta 2013

Kuolema

Mies, joka voihki amputoituja varpaitaan ja myöhemmin tuskaili nilkasta leikatun jalan perään. Mies, joka lauloi kivuissaan ja hyräili, ettei enää voinut hanuria soittaa. Mies, jonka varpaita katsoin, kuin ne mustana loistivat ja jonka sormenpäätkin tummina näyttäytyivät. Tuo mies on kuollut viime keskiviikkona hän heitti hyvästit elämälle.

Ei poltettu kynttilää, ei miestä muisteltu, ei puhuttu kuolemasta - se ei ole tapana. Potilaspetejä yhteensä seitsemän, kaksi tyhjää siis. Miksi kuollutta ei muistella, voisiko pappi käydä puhumassa meille?

Vatsanpohjassa taakka

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

kuopijjooo

Olipa mukava tavata musili-porukkaa järjestöpäivillä Kuopiossa. Punanenäisinä nenäpäivän kunniaksi, heti lähti turha jäykkyys pois, kun panimme nenät päähän ja moikkasimme toisiamme.



Päivällä oli paljon asiaa, pieni tauko ohjelmassa ja iltajuhlat Kuopion järjestön 40-vuotisen taipaleen kunniaksi. Täällä ei pönötetä -ajatuksella juhlat oli järjestetty. Arja Koriseva yllätti ja tuli laulamaan muutaman laulun, pianisti oli huippu, hieno ohjelma. Meidän yksi munuaissairas on käynyt lähes kaikki Arja Korisevan konsertit ja siitäpä vastalahjaksi Koriseva purjehti iloinen ilme kasvoillaan paikalle. Munuaissairasta kiiteltiin ja ruusukimppuja jaettiin. Pieni intiimi tila, onnistuneet juhlat! Kiitos Kuopio! Pikkusen paineita ensi vuodelle...

Lauantaina pari luentoa ja aika loppui tietenkin kesken. Jäi taas liian lyhyeksi aika, jolloin olisi voinut jutella muiden alueiden potilaiden ja omaisten kanssa. Kotiin illan suussa suoraan Ikean kautta.

Jaloissa oli vain parin tunnin tauko turvajalkineesta, ympyrä on taas auki.

Itkettää, ettei haava parane, surettaa, että kahvila, jossa tauluni ovat sulkee ovensa kuun lopussa, jännittää jos otan uuden pestin vastaan yhdistyksessämme. Huh, huh, - vatsassa on tiiliskivi.

tiistai 5. marraskuuta 2013

kaikkea kaunista

Näin kauniilla paketilla meidän juniori muisti hoitajia, kun pääsi pois ikeestä ja sai sen munuaisen.

Kenkiä, osasta olen  jo luopunut. Nekin ovat niin kauniita.

 Kajaanin vanhan sillan kaide oli muuttunut rakkauden sinetöintipaikaksi. Kauniita lukkoja, joihin on kaiverrettu nimiä.

torstai 31. lokakuuta 2013

vesisateinen marraskuun eka

Hienoa, ystäväni esitteli eilen opariaan ja näyttää siltä, että hän valmistuu piakkoin, josko jo ennen joulua. Hienoa!

Pyysin ystävääni yöksi, koska iltahämärä oli jo laskeutunut, kun hän oli lähdössä. Säätiedotus varoitti erittäin huonoista kelistä tälle aamulle, nimenomaan Kainuseen ja Koillismaalle.

Kello on puoli kuusi ja lämpöä melkein kolme ja tie on sula, märkä ja lumeton. Ainakaan vielä keli ei ole huono. Toivottavasti ei illemmallakaan, kun minun pitäsi autolla ajella.

Ainiin pyöräni jäi eilen koulun pihalle, tänään menen taksilla hoitoon ja pyöräilen kotiin, kaikkien lääkärikäyntien ja fysioterapeuttitapaamisten jälkeen.

Marraskuu ja syksyinen maisema, ei ollenkaan talvista.
Nautin, jokaisesta vesisadepäivästä!


luovutuksista.

Meidän juniori, joka sai sisarensa munuaisen kertoi, että kirurgisella osastolla oli ollut leikkaus, jossa potilas sai tädiltään munuiasen. Hienoa! Nyt vaín sukulaiset luovuttamaan, niin saadaan
jonoja lyhyemmiksi.

Suomessa on eettisesti väärin pyytää apua sukulaisilta, kun taas Ruotsissa on tapana kutsua kaikki mahdolliset luovuttajakansisaatit (sukulaiset) ja heitä pyydetään  miettimään, haluaako joku luovuttaa manuaisen. Kulttuurit ovat erilaisia , Suomessa ollaan niin moraalisia, että siras mieluummin kuolee, kuin pyydettäisiin apuja.

Toinen asia, mikä suomessa ei onnistu, on elimen osto. Aiheesta ei saa edes puhua, heti epäillään, että olisin puukottanassa lapsen selän ja varastamassa elimiä sieltä. Olin kuitenkin ajatellut, että vapaehtoiset ihmiset ilmoittautuisi ja, kun heidän kudokset on tutkittu, etsittäisiin sopivin vastaanottaja. Ja elimestä maksettaisiin sopiva summa. Onhan spermanluovuituskin mahdollista, mutta siitä ei kai Suomessa saa maksua.

Jonotusaika voi olla vaikka 17 vuotta, hyvinvoiva ihminen voi kai sen sietää...Mutta montako vuotta minä kestän?

Hei, oli ihana, että yksi ystäväni kertoi isästään, joka ykköstyypin diabeetikkona elää vielä ja oli seitenkymppinen. Munuaiset olivat vielä kunnossa, mutta kaikenlaista pikkuvaivaa hänellä on.


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

ilman toista kenkäää

Nyt alkoi suun kautta nautittava lääke.
Minua väsyttää ja keljuttaa.
Olen lamassa. Pää huutelee ahdistusta
Miten kauan tämä kestää??
Olen pois siirtolistalta.
Päähän on koskenut tämän viikon.
Täytyy tilata aika hierojalle.
Laitan taas kenkäparin, kauniin...
Pikku Tiina tillukka on ilman toista kenkää
Suihkutin ja puhdistin

Lääkehunaja

Pirjo, kiitos tiedosta.
Mitä on lääkehunaja? Mistä sitä voi saada?
Tiina

sairaalan kenkä

Eilen loppui tiputus varpaan lääkkeeksi. Sitten alkoi suun kautta otettava lääkekuuri. Varvas on vielä pikkuisen auki, mutta verta eikä muutakaan eritettä tule. Sairaalan kenkä on ollut joka päivä jalassa, ei mikään kaunistus.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Varvaskuvia

Mihin aikaan lääketippa? Siihen menee tunti. Eilen kävelin hoitoon ja takaisin, lenkkareissa oli tukipohjallinen. Haavauma ei tahdo umpeutua. Otanpa siitä muutaman kuvan.





maanantai 21. lokakuuta 2013

Syysloma

Voi tuota miespoloista, huuto on vaihtunut karheaääniseen itkuun. Pajatus käy koko ajan, neljä tuntia tänään kuulimme, miten dramaattista on kun varpaat viedään. Lisää on poistettava, sääriluuhunko asti?
Itku taisi meillä muillakin olla lähellä, myötätunto ja pelko omien jäsenten puolesta. Kuinka lohduton oli miehen laulu, surunmurtama ääni ja epäily, ettei enää hanuri soi.

Miehellä lienee niin kova lääkitys, ettei itsekään muista leikkauksen jälkeisiä tuntemuksiaan, ainakaan ei puheitaan. Voimia ja voimia, tervehtymistä ja jaksamista, niitä toivon hänelle!

Minulla oli hyvä hoito, kävelin tosi pitkästä aikaa molemmat matkat sairaalaan ja takaisin. Syyslomalla on aikaa, menin vasta yhdeksäksi hoitoon. Lidlin tuoreet leivät kainalossa olin kotona kellon käydessä  kolmea. Pojan kanssa käydään keskustelua, kuka lähtee Tampereelle ja millä.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Ensilumi, ensitappio

Lunta tuli eilen.
Olen ollut kapinassa talvelle, enkä ole vaihdattanut talvirenkaita. Kapinani ei kuitenkaan estänyt jään ja lumen tuloa. Liukastelin siis kesärenkailla hoitoon. Mutta en uskaltanut ajaakaan takasin
Sairaala on mäellä ja minua pelotti, että renkaat vain luisuvat alas ja joudun keskelle risteystä .

Auto jäi invapaikalle sairaalan parkkipaikalle. Katsotaan, mitenm ja milloin saan auton sieltä pois. Tänään menen taksilla hoitoon.

Ainiin; sairaalan apukenkä (jolla ole pari kuukautta kävellyt) on sileäpohjainen ja kylmä. Mitenköhän kauan joudun vielä sillä kävelemään? Saappaat on tulossa, muotopohjalliset pohjissa - heti kun jalkaterapeuttini on muotoillut tukipohjallisen. Loman jälkeen.

Toivottavasti lumi sulaa ja auto kotiutuisi.

Potilaan tuskaa

Kerrroin miehestä, joka luuli olevansa kuollut. Hänellä oli parempi päivä perjantaina. Nyt hän pyysi yhtä dialyysikaveriaan tulemaan luokseen. Hoidon loputtua se varmaan onnistui.

Välillä hän vielä sanoi, että nyt hän on viimeisellä matkalla. Lääkettä ei ilmeisesti ihan niin paljoa annettu,koska hän oli enemmän tajuissaan nyt. Kipu oli vieläkin kova. 

Voimia ja voimia hänelle!

Matkat

Matkailuni on muotoutunut lipun ostoon ja perumiseen. Lontooseen oltiin menossa, matka ostettu ja tavarat pakattu. Kaksi asiaa esti matkan:
1.Too Late
Olin itse ollut yhteydessä sairaalaan, jossa olisin saanut dialyysin. Labrat sinne piti lähettää kuusi viikkoa ennen matkaa. Jossain prosessissa kuluin aikaa ja paperit tulivat pöydälleni vasta tämän viikon lopulla, suunnilleen viikko ennen matkaa. Olin siis myöhässä, enkä olisi enää saanut hoitoa. Lääkärini myönsi, ettei kaikki mennyt ihan putkeen, ammatitaito puuttui. Kukaan ei koskaan ole Kajaanin dialyysistä käynyt ulkomailla, paitsi eräs herra Ruotsissa!

Musiolin sivulta löysin ohjaan ulkomaille matkustamiseen. Siinä kehotetaan olemaan ajoissa liikenteessä, sen ohjeen mukaan oma sairaala hoitaa kaikki paperien, maksusitomusten ja labrojen lähettämisen hoitopaikkaan.

2. Lääkekuuri
Lääkettä tiputetaan kerran päivässä ainakin kahden vikon ajan. Sen onnistuminen olisi vähän epävarmaa. Sain  lääkärintodistuksen, jossa kielletään matkustaminen ulkomaille.

Nyt matkavakuutuuksesta anomaan rahhaa takasi.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Harhoja

Voi kamalaa, kun mies voi huutaa. Varpaat on viety, tuska on kova - Olenko kuollut, hän tuskailee. Jos minulla on noin kova kipu haluan syvänukutuksen, etten tunne mitään, etten ole edes tässä maailmassa.

Valitsin kuuden viikon antibiottikuurin, tiputuksella joka päivä kahden viikon ajan, sitten tapletit. Jos tämä ei tehoa, se on hyvästit varpaalle.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Soittoja

Serkkuni sanoi ihan oikein, että raukkamaista. Infektio lääkäri oli kuitenkin antanut vaihtoehtoja. Kun hän lähti jalkatyöryhmään, jäin uskoon, että jalasta otetaan pikku näyte ja annetaan täsmä lääke, ellei se tepsi amputaatio olisi edessä. Lääkäri sanoi soittavansa minulle vielä samana päivänä.

Kun työryhmäkokous oli ohi, hoitaja tuli sieltä ja luetteli minulle uudestaan ne kolme suoraa amputaatiovaihtoehtoa. Sanoin odottavani lääkärin soittoa enkä kuule muuten mitään. Kolme päivää on mennyt, eikä soittoa ole kuulnut.

torstai 10. lokakuuta 2013

RUOtsissa onnistuu

Katsoin plastiikkakirurgiasta ruotsalaista ohjelmaa.
Siinä kaunis nainen oli menossa korjauttamaan arpea, joka pullotti.
Toisalta oli sääli menettää muistomerkkiä munuaisen leikkauksesta, hän ajatteli.
Nainen oli luovuttanut munuaisen ystävälleen ja oli nyt menossa leikkausarven korjausleikkaukseen.

Ruotsissa läheisluovutus on erittäin yleistä, kun taas Suomessa ei olle tehty yhtään vastaavaa leikkausta.

Tuskallista tietoa

Apua, itku tuli välittömästi, kun neljä lääkärin tyyppistä (en tiedä kuka heistä oli oman lääkärini lisäksi tohtori, kuka opiskelija) tulivat kohti, vetivät verhot eteen ja sanoivat että nyt pitää puhua.

Onneksi Kristiina piti kädestäni ja sitten tuli jotain puhetta, josta en ymmärtänyt mitään. Kuulin vain amputaatio, ja sitten toinen vaihtoehto AMPUTAATIO, ja vielä kolmas päläpäläpälä AMPUTAATIO.
Varpaan luussa on tulehdus, antibiottia kokeillaan vielä, mutta ellei varvas parane, se on pakko amputoida.

Samalla kun lääkäri puhui, viereisellä pedillä iso raavas mies huusi tuskissaan, huusi lujaa huutoa. Hänen kaikki varpaansa oli amputoitu juuri muutama päivä sitten. "Ei ole mitään pelättävää" kuulosti kornilta, jos dialyysi aiheutti tyngän tuskat, vaikka lääkitystä lisättiin. Vannotin lääkäriäni lupaamaan, ettei minuun koske!

Vaikka saisin paljon opiaattia, auttaako se? Kipua eniten pelkään, onneksi varpaaseen ei nyt koske. Sulattelen nyt ajatusta ja ihmettelen mitä kuolleille varpaille tapahtuu?

tiistai 8. lokakuuta 2013

Onnellinen mies

Mies, joka tapasi Cheekin ja sai sisarensa munuaisen, palasi sankarina moikkaamaan meitä. Niin me tervehdettiin häntä kuin avaruusmatkailijaa.

Nuoren miehen kalpeat kasvot loistivat, kun hän kertoi koko Helsingissä tapahtuneen leikkauksen ja lääkärin harmittelun, kun hän joutui viiltämään treenatut vatsalihakset auki. Surettaahan se, mutta, jos tilalle tulee munuainen... jostain voi kai luopua - tiukkavatsainenkin. 

Pojan virsaneritystä ja verinäytteitä seurataan, ainakin kreatiini pitää pysyä alle 150. Varmaan paljon muitakin, omat tuntemukset lienee tärkeimpiä. Vaikka olen iloinen junioremme puolesta, on dialyysissä ikävä hänen huumoriaan. Onnea toipumiseen!

maanantai 30. syyskuuta 2013

UNIPUU

Kumpi ompi pahempi pitkäaikainen antibiottikuuri vai varvasleikkaus. Tarkoittaako nyt varpaan poistaminen, että seuraavaksi menee koko jalka? Tuleeko siihen sitten aavesärkyä? Kauhean näköistä, mun vierustoverini dialyysissa voihkii aavesärkyä, mikään ei siihen hermokipuun auta. Vaikuttako se tasapainoon, enkö selviä nyt tästä haavasta?

Jos en selviä, pikkuinen varvas on vain pikkuinen kosmettinen haitta, neljä varvasta jää kuitenkin jäljelle. Onko se tuskaa vai onko suurtempi tuska pitää ne varpaat? Sidettä täytyy pitää jatkuvasti, missään kosteassa tilassa en saa kävellä ilman varvassandaaleja. Antibiotti loppui tänään.

Cafe Donjaan uusi näyttely.

torstai 26. syyskuuta 2013

Steve Jobs- mai feiforit

Ihmemies Jobs, visionääri, karismaattinen, ankara, kurinalainen, vaativa - upea. Steve Jobsia saan kiittää kauniista tableteista, siitä että tietokone toimii ihmisen jatkeena. Jobsilla oli kiire, ajan rajallisuus oli läsnä hänen elämässään, ainakin elokuvasta se välittyi. Vegaani, hoikka ja komea, hän käveli hassusti ja mietti jatkuvasti kuinka koneen kapasiteettia voisi lisätä. J obsille oli tehty maksansiirto, haimasyöpään hän menehtyi.

Ei auta raha, ei puhdas ruoka, ei vaimo, ei lapset, ei sekään, että on maailman isoimman yhtiön toimari, kun sairaus tulee, se ei armoa tunne.

Elokuvasalissa olin kahden ystäväni kanssa, isossa tilassa. Hyvä, että elokuva esitettiin, vaikka katsomo oli aavemaisen tyhjä. Levottomia jalkoja ei tullut, pikkutorkut vain alkutekstien aikaan.

Nyt on hieman kiirettä, kun menen dialyysistä hoitoon ja välipäivät olen töissä 7-9 tuntia. On mukava, että minua tarvitaan. Opiskelijoita on kiva jututtaa ja kannustaa kohti tutkintoa - saan tehdä juuri sitä opo-työtä.

Vien uuden näyttelyt Donjaan lauantaina. Joku puihin liittyvä nimi tarvitaan, maalasin, tarinapuun, unipuun, romanttisenpuun, ikäpuun, sukupuun, hennonpuun. Yhdestä puusta tuli ihan vahingossa työkaverini puu, kysyn jos hän haluaa sen.
 

perjantai 20. syyskuuta 2013

Reijanpäiväonnittelut!

Ihanaa, se meidän poika dialyysista on eilen leikattu ja sisaren munuainen alkoi heti toimimaan. Sisko kävelee jo käytävällä ja meidän mies on istahtanut jo sängyn laidalla.

Saatiin ihan soitto dialyysiin, että kaikki on hyvin. Ihmetellä täytyy, että potilas ja luovuttaja makasivat rinnakkain, munuainen irti ja välittömästi uuteen paikkaan. Molemmat jatkavat elämää - toivottavasti vielä pitkään!

Siirron saaneet kait nimeävät munuiasensa sen päivän mukaan, jolloin leikkaus tehtiin.
Nuorukainen saa siis juhlia Reijanpäivänä.

Aika hyvä Apple

Sain viestiä diabeetikolta, joka oli saanut uuden munuaisen. Kaikki on mennyt hyvin, kiitollisena hän jo kolmatta vuotta elää helpompaa elämää. Kiitokset viestistä ja kannustavista sanoistasi Minna!

Applen maailmaan sukeltaen, hukkua meinaa. Ihmisystävällisempi systeemi, mutta missä ne Adoben ohjelmat luuraavat? Iltahan tässä menee, kun on niin ihqu.

Hoidossa hyvähoito, levottomat jalat ennen kuin hoitaja sai neulat pistettyä. Poljin pyörällä tunnin ja sitten hermokipulääkettä ja parin tunnin tirsat, lounas ja pyörällä töihin. Sitähän on kuin uusi ihminen kun käy nestetyhjennyksessä ja nukahtaa rentona. Tuskin muistankaan aikaa (pari viikkoa sitten), jolloin päänsärky tuli jännityksestä. Koko ajan piti miettiä, kuinka kipeeksi tulenkaan ja tulinkin. Ja saanko lääkettä tai uskallanko pyytää. No, hyvä että nyt lääkettä saan ja voin siis vain nukkua.
Helpottaa.

Tarvitsee keltaista





keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Uuden uutta luvassa

Vaikka maalasin ison päärynän vastaiskuna omenalle, kannoin töistä kotiin Applen koneen ja harjoittelen nyt sen käyttöä. Ammattimaiset kuvakäsittely ja suunnitteluohjelmat täytyy ottaa haltuun.
Onneksi alkeet jo hanskaan.

Hoito meni mainosti, nukuin melkein kolme tuntia Oxin voimalla. Kilot vai lisii, ihankuin ilmassa olis jotain läskistyvää ainetta, muutkin dialyysityypit puhuivat lihoneensa. Niin just läskistyvää, enää ei ole kysymys vain nestekertymästä.

Yhtenä päivänä itkin tuota, ihanasti sain lohtua ja vinkkejä liikunnan lisäämiseksi. Liikunta onkin jäänyt todella vähiin tuon sairaan varpaan tai useamman sairaan varpaan takia. Uiminen ja vesijuoksu, pyöräily ja jumppa, kuntosali ja venyttely, vatsatanssi peilin edessä ja lihasten treenaus on nyt otettava jatkuvaan ohjelmaan. Niin ja ehkä pitää taas muistaa, että ne ylenmääräiset hiilarit turvottaa kamalasti.

Psykologini arveli minun olevan rohkea, kun puhun vaikeistakin asioista ääneen. Sellainen on kyllä tapanani - pään pensaaseen kätkeminen ei auta. Asioista täytyy voida puhua, vaikkei ne oliskaan mukavia. Olen aina ajatellut, että puheella me muodostamme maailmamme (vai onko sen joku viisaampi sanonut?). Totta, totta myös eleet ja ilmeet ovat tärkeitä. Mutta kun meillä on sanat, ei tarvitse tulkita ja arvailla nonverbaalista viestintää.

Töissä lisäsiipi (Innovatorni, tötsä, Guggenhaim) valmistuu, sen luovutus oli jo eilen. Kalusteet puuttuvat vielä, toivottavsti nuo kaikki valoisat ikkunat ja avarat keskiosat eivät täyty kaappibarrikadeilla tai ikkunateipeillä tai kammottavilla julisteilla. Toivottavsti me opettajat voimme työskennellä, niin että kollega tai opiskelija on näkyvissä. Vaikkemme pääsisikään työskentelemään siellä, olemme kaikki onnellisia yhteisestä kahvitilasta. Sitä on vissiin odotettu jo kymmenen vuotta.

Ihana olla töissä!

torstai 12. syyskuuta 2013

Sarille, parempaa oloa!

Sari, rupia - ei oo mittään hupia!
Toivottavasti lääkärillä on ideoita ja parannusehdotuksia.

Minulle vaihdettiin lääkettä, ei kutia enää.

Sain tukipohjallisen, se sopii lenkkareihin. Melkein kaikki kengät ovat liian lyhyitä, Olis kauniita kenkiä myytävänä, kokoa 39 -40. Otan kuvia vielä joku päivä, niin ihaillaan,

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Google tietää kaiken

Etsin "Dialyysi Lontoossa" googlesta, sain vastaukseksi:
Kuolevan potilaan hoito...
...dialyysi... Lontoossa katsoin Mamma Mia musikaalin (viittaus omaan blogiini)
...dialyysi... olympialaiset Lontoossa... (viittaus omaan blogiini)

Kuukkeli, GLKuukkeli, Kgv,  kuuklaa ja kuukuta

Sateisen aamun ajatuksia

Ihan vartavasten menin diabeteslääkärille, kun en hänen luonaan ole käynyt kuin kerran - silloin kun sain pumpun. Keskustelimme sokeriseurannasta, jalkojen haavoista, dialyysista ja jaksamisesta sairauksien kanssa. Lääkäri on ihanan rauhallinen ja ihmisestä välittävä.

Jotain mainitsin ponmpusta, hän siitä kyselemään ja minä taas kertomaan, kuinka vaikea on tuota pumppua käyttää. Otan pumpun pois kokonaan, jos insuliinia on tulossa liikaa. En ole viitsinyt opetella monimutkaisia ohjeita, toisaalta tähän pumppuun ei voi liittää kaikkia ominaisuuksiakaan. Onneksi markkinoilla on parempia ja koneeni vaihdetaan erilaiseen. Vanha  menee kiertoon ja joku toinen voi kokeilla, ehkäpä tykkääkin siitä.

Tein listaa syömisestä ja juomisesta, lääkärin on helppo tutkia insuliinin kulutusta ja sokerien arvoja. Se on matematiikkaa, faktoihin perustuvaa tiedettä - ei kuitenkaan tarpeeksi tarkkaa vieläkään, sanoi lääkäri. Ennen yhden aamulla otetun verikokeen ja potilaan kertomuksen mukaan arvioitiin terveydentilaa nyt pumpun tiedot menevät suoraan tietsikalle ja sitä tietoa hyödynnetään pitkäaikaissokeriarvon ja oman kirjanpidon kanssa. Lääkäri laskee insuliiniherkkyyden ja tätä arvoa hyödynnetään, kun säädetään insuliinia vastaamaan hiilareita. Kun syön, kone ehdottaa sopivaa annosta inskaa ja muistaa edelliset lisäykset. Sensorilla tuo tarkka sokeriarvokin saadaan koneelle.

Tällä viikolla hoidot ovat menneet suhteeellisen kivuttomasti, nyt lääkäri kirjoitti papereihini, että mimnulla on oikeus saada lääkettä kipuihini. Oxinormia max 2 yksikköä, ihan kuin itsekin olen kontrolloinut. Josko siitä ei tarvitsisi enää neuvotella.

Ruoka- ja juomakirjanpito on lahjomaton. Aamulla söin viilin, 10 viinirypälettä, 1rkl mysliä ja 1rkl mustikoita, EN juonut teetä, Earl Greytä, en ihanaa tuoretta teetä. EN juonut kahviakaan, aamupalapöydässä ei ollut lasia tuoremehulle, ei kuppia, ei astiaa lattelle. Nyt lähden pyörällä töihin, poljen lujaa, että saan nauttia aamun ekoista kaffeista.

Ilma on sateinen, SAMKin sadeviitta saa näyttää kapasitettinsa, pitääkö se polkijan kuivana.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Kuivia haavoja

Kiitos varpaiden ajattelijoille, kyllä ne kohta varmaan paranevat. Torstaina tuli tuomio, että huonot ovat ja jälleen uusi antibiotti aloitettiin. Maananataina näyttivät jo paremmilta, tai tällaisilta.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kokousta ja pesistä

Ihmeellinen kutina koko vartalossa. Epäilen, että olen allergisoitunut antibioteille. Olen syönyt lähes koko kesän lääkkeitä jalan tulehdukseen, ...raapinaa, kraapinaa. Kainaloa, vatsaa, kylkiä, päätä, sääriä joka paikkaa on syyhyssä.  Aamulla pyöräillessä tunsin ensi kertaa puristusta rinnassa. En tiedä oliko ne oikeita sydänkipuja vai suolipuristuksia vatsassa. Jos toistuvat, kerron tohtorille.

Nyt kuulin, että pitkä dialyysiaika rasittaa sydäntä ja lopulta edesauttaa elämän loppumista. Tiedon kertoi yhden potilaan leski. Hänen miehensä oli kuollut 51 vuotiaana, sairastettuaan muistaakseni kymmenkunta vuotta.

Oman yhdistyksen Musilin kokouksessa mietittiin puheenjohtajan vaihdosta. Nykyinen on ollut jo kymmenen vuotta ja kertoi, ettei ole enää niin innostunut. On kuulema liian kaukana sairaudesta, kun on saanut siirrännäisen ja kaikki toimii kuin terveellä. Onkohan itsellä tuota joskus odotettavissa?

Vahvistettiin frisbeegolf, keilailu ja jousiammunta ajat. Minun pitää selvittää kuinka pääsemme porukalla ratsastamaan. Hevosten täytyy olla kilttejä, jotta kokemattomat selviävät matkasta.

Keskusteltiin hoidon tasosta Kajaanisssa. Kerroin kekemuksiani ja valituskirjeestä, jossa ihmettelen, ettei hoitajat tule auttamaan, jos tunnen itseni kipeäksi. Potilaalla pitää olla oikeus kivuttomaan hoitoon. Puheenjohtaja oli muistuttanut asiasta lääkärimme. Toivomme laadukkaan hoidon  ja palvelukulttuurin kirkastamista niin, että ne muuttuvat toiminnaksi.

Illalla Jymy saatettiin voittoon. Oli ihana olla katsomassa aurinkoa ja pelimiehiä. Kaksi voittoa vielä, niin koko superpesiksen voitto tulee Sotkamoon!

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Nuijanukutus

Menin hoitoon, olin ottanut hermokipulääkkeen, mutta jalat vain oikkuilivat. Pyysin siis Oxinormia ja sain. Sain kaksi yksikköä kerrallaan. Simahdin syvään uneen, nousin syömään, mutten herännyt. Puhuin puhelimeen ähhffää, shäffää tai jotain, päässä pyöri ja olo oli karmea. Nukahdin taas, vaikkemn edes ollut herännyt.

Hoidon loputtua yläverenpaine oli reippaasti alle sata. Pyörrytti, pää ei pidä. Takaisin hoitotuoliin, lepoa ja jalat ylös. Verepaine ei tunnu nousevan, odottelua siis. Pitkän odotuksen jälkeen pääsin kotiin - suoraan sohvalle, jossa vietin iltapäivän. Kävin suihkussa ja menin nukkumaan. Kuudentoistatunnin yöunien jälkeen vihdoin heräsin pirteänä. Ihana oli nukkua, mutta ei varmaan ollut tarkoitus minua nuijanukuttaa????

lauantai 24. elokuuta 2013

Siloista

Kuitenkin lääkäri lupasi, että varvasta ei vielä oteta pois. Verenkierto on hyvä, pulssi tuntuu ja antibiootti tehoaa, tulehdus on paranemaan päin, sanoi omalääkärini. Toisaalta hän ihmetteli, ettei jaloissani kasva ihokarvat, miksi sitä kyselee ihmettelin. No, jos on vilkas verenkierto karvat kasvavat nopeasti. Kerroin, että olen aina ollut silosääri, enkä koskaan ole veeetiä käyttänyt, en liioin partakoneen terää. Ahaaa, naisellista totesimme.

Taas pyöräilin, kokeilin poikani Jopoa. Siinä on hauska asento, kun voi selkä suorana ajaa. Pienet renkaat pyöryvät kevyesti. Mahtava aurinkoinen päivä, aina kun se oli mahdollista katseeni oli kohti mollottavaa lämpöä. Olispas huomennakin, hellettä Etelä-Suomeen, ennustivat.

Hyvä olo, paino on taas normaaalimpi, eikä vatsa pollota. Onneksi maaananataina jo on hoito,

perjantai 23. elokuuta 2013

Karut fiilarit

Olin aamun töissä ja menin sitten dialyysiin.

Apua, painoa on tullut 5 kiloa edellisestä hoidosta. Koska tänään oli rajallinen aika hoitoon (3,5h), poistoa otettiin vain 3500 litraa. Lähtöpainoni oli vielä sama kuin yleensä mennessä. Olen turvoksissa, en syö enää mitään!

Haavahoitaja puhui nyt ihan tosissaan amputaatiosta ja sanoi, että pitäisi hakeutua amputaation kokeneiden ihmisten vertaistukirymään. Minua itketti, tulevaisuus on karua. Viiden vuoden sisään, hän epäili jo jalka-amputaatiota. Mitä voin tehdä?

Sokeria ei saisi olla yhtään veressä, jalkoja pitää hoitaa, liikkua, muttei liikaa, varpaita ei saa rasittaa, tulehduksia ja haavoja pitää välttää. Raamit on selvät, olen väsynyt taistelemasan! Aina pitää pysyä ruodussa

Ajatukselle, että verisuoneni kalkkeutuvat alkaen pienistä hiussuonista jatkuen isompiin, en uskalla antaa tilaa. Tauti etenee kuin juna, siihen on alistuttava. Läöhtisivätpä nämä turvotukset pois nyt ensin. Aion pyöräilemään.

maanantai 19. elokuuta 2013

hyvää yötä

Yritän olla vähähiilarisella dieetillä. On tullut turvotusta ja elopainoakin ihan liikaa. Syön kyllä aamulla puuron ja illalla pari viipaketta leipää. Tein kahdenlaista salaattia, toiseen laitoin paljon tuoretta tilliä toiseen persiljaa ja basilikaa. Salaattia on hyvä olla aina saatavilla, vatsa täyttyy ja sitä saa syödä paljon. Huono asia vihannesten syömisessä on niiden nestepitoisuus. Mnulle kertyy turvotusta ja kuona-aineita kehoon ihan liikaa vuorokauden aikana.

Pittäis nyt mennä suihkuun ja sitten yrittää nukkua yhtä hyvin kuin viime yönä, lähes kuusi tuntia yhtä soittoa. Siis hyvää yötä!

Ei ainakaan

Ei ollut myyräkuumetta, labrat viittaa virustautiin. Pojallani on ollut kova kuumeennousu, hiki, vapina, kylmä ja kuuma. Nyt lääkkeet jo alentavat lämpöä. Viikko vierähti sairastaessa, ihan tavallinenflunsatauti se taisi olla.

Jalkoihin tarvitsen erikoiskengät. Salomonilta löytyi tarpeeksi iso  lenkkari, uskon että niihin mahtuu tukipohjallinen.  Kirjoitimme jalkaterapeutin kanssa lääkärille,maksusitoumus esitystä, mutta kenkiä en saanut. Täytyy siis ostaa syyskävelykengät ja työkengät, joihin tukipohjallinen mahtuu. Eilen ostin Intersportin alennuksesta uudet coretexlenkkarit. Tarkistutin ne jalkaterapeutilla, sopivat ne oli. Tänään kävin lenkillä, toisessa jalassa lenkkari ja toisessa tukijalkine. Vasemmasta jalasta siis kaksi varvasta uhkaa haavoittua samoin kuin keskimmäinen alkukesästä.

Hoidossa aamulla ja iltapäiväksi töihin. Koulun opo antoi minulle kansiollisen tehtäviä ja opiskelijoita, joihin otan uhteyttä. Ainakin alkuvuodesta saan keskittyä aikalaolla ohjaustyöhön, onneksi. Siinä saan hyödyntää viimeisintä tutkintoani, opo-oppeja.

tiistai 13. elokuuta 2013

Myyräkuumettako?

Voiko lapsellani olla myyräkuume, ihmetteltiin porukalla. Oireet: nopea kuumeen nousu, pääkipu, lihaskivut selkeitä, mutta ei okseta eikä vatsaan koske. Poikani on lamaantunut, kuume vaihtelee 36,7 -38,9 puolentunnin välein. Välillä lämpö nousee niin lujasti, että hän tärisee. Tauti on rankka, mutta lienee jo voitonpuolella. Kurjaa vain, ettei voi hoitaa muutoinkuin kuumetta alentavilla lääkkeillä ja levolla ja runsaalla juomisella. Tämä päivä meni loikoillessa, olispa hän huomenna jo terveempi!

Sain lääkäriltäni maksusitoumuksen varpaiden ortoosiin ja tukipohjallisiin. Talvi- ja kävelykenkiä en kaupungin piikkiin saa ostaa. Nyt pitäisi osata hankkia sellaiset kengät joihin tukipohjalliset mahtuvat. Jalkaterapeuttini sanoi sen olevan vaikeaa minulle, koska ostan ns. pukukenkiä. Nii-in serkkuni, kenkäkauppiaan, vika (tai ansiota). Täytyy mennä jalkaterapeutin kanssa kenkäkauppaan ja laittaa vain silmät kiinni ja tunnustella varpaiden fiiliksiä - tilaa pitää olla.

Jalkaterapeutti puhui elefanttivarpaista, sellaiset olen nyt ainakin toiseen jalkaan saanut. Varpaat leviävät ja iho heikkenee, reunoille tulee kovettumia ja ne ovat arat. Paranevat kyllä, kun varpaita hoidetaan, rasvataan ja huolehditaan, ettei niihin tule ylenmääräistä painoa. Invakenkä taas piti ottaa käyttöön, onneksi en edes kerennyt palauttaa sitä.

Eilen lääkäri muistutti minua, että varmasti saan munuaisen, siis joskus. Kuinkahan kauan minä sitä odottelen?

sunnuntai 11. elokuuta 2013

juhlapäivällinen

Vanhoja muistellen lauantain juhlien kutsuvieraina. Kavalasalakka-ryhmä lauloi Tahdon pakastella fisua ja Harva meistä syö nautaa, kaikki biisit saivat uudet kalastukseen liittyvät sanat. Hauskoja!

Aamupalan pitsa auttoi suolan ja energian puutteeseen. Eilinen juhlaruoka oli omituista; pyttipannua ja pyttipannulla täytetty paprika - ei salaattia, ei protskuja, ei tuoretta, ei kalaa. Ainiin, annoksen täydensi perunamuussi. Jälkiruuaksi oli täytekakkubuffet, kainuulaiset leipurit tarjosivat parastaan. Tarjolla oli suklaa-, kinuski-, mansikka-, hedelmä-, marsibaani ja soijatäytekakkua, erilaisia torttuja ja pikkuleipiä. Hyvää, nam!

Iltapäivän elpymistä ja latautumista huomista työpäivää varten. Maalaan ja kuuntelen sateen ropinaa.

lauantai 10. elokuuta 2013

Elefantti tuo onnea

Hipelöinti tuntuu pahalta, huomasiun sen tänään. Hoitaja etsi verisuonta ja paineli kättäni, kunnes pisti neulan suoneen, liitti siihen keittosuolaliuosruutan ja huuhteli kanavat. Sitten hän teki samat toimenpiteet veenasuoneen. Jalat aloittivat hytkynän, käsissä tuntui pahalta, verenpaine laski ja kokovartalo tuska oli valmis. Yritin siirtää lääkkeen ottoa syömällä jääpaloja.

Hoitaja kysyi toisiko lääkettä, aioin ottaa. Lauantaipäivänä, siis tänään oli turvauduttava kahteen ja puoleen yksikköön. Olen tyytyväinen, ettei sen enempää, vaikka olo oli ajoittain levoton.

Nyt hoitajat kysyvät tarvitsenko lääkettä, tällä viikolla minun ei ole tarvinnut itse pyytää. Auttoikohan valittaminen?

Eilen olin jalkojenhoitajalla. Minulle on tullut elefanttivarpaat, ne ovat levinneet ja ovat arat. Onneksi en invakenkää vienyt pois, sillä turvajalkinetta on täytyy vieläkin käyttää.

Katollamme on puhdistaja, pelottavasti siellä jytisee. Hän sanoi, että pihassa olevat männyt olisi syytä kaataa, koska ne sammaloittavat katon ja kuluttavat pinnan. Hyvä! Vihdoinkin sain faktaa, jotta voin ajaa asiaa. Miten kaunis pikku hiekka- kivi- kataja-tuija asetelma siihen tulisikaan.

perjantai 9. elokuuta 2013

arkea

Töissä jo kolmatta päivää. Dialyysiaikoja saan aika joustavasti muuttaa. Kiitokset siitä osaston henkilökunnalle, jotka pitävät tärkeänä minun työhön paluuta.

Työkavereiden kanssa kuulumiset on vaihdettu, nyt pitäisi alkaa verkko-opintojakson tekoon ja keskittyä. Hitsi, kun oikein keskityn, nukahdan. Tuo nukahtaminen onkin syy, miksi en halua luokkahuoneopetukseen. Onneksi tämä vuosi menee taustalla, verkkokursseilla, ohjauksessa ja ehkä hieman erityisopena.

Mitään ei ole kuulunu munuaisista, siispä yhä vain odotan.



maanantai 5. elokuuta 2013

työ-eläke? työeläke? työ ja eläke?

Aivan mahtavan hienoa Sari! Miehellesi tuli munuaisen myötä uusi syntymäpäivä ja nyt voimme juhlia samana päivänä 4.7. Hienoa kuulla, että siirtoleikkauksia tehdään, paljonkin. Terveisiä miehellesi ja hyvää vointia teille molemmille!

Tänään meillä alkoivat työt. Olin reipas, kävin työpaikalla ennen dialyysiä, hain verkkokurssisuunnitteluun materiaaleja, päivitin sähköpostin, tutkin yhteiseltä sivustolta viimeisimmät uutiset ja ihmettelin printteriin syötettäviä numeroita. Tuntuu, etten ollenkaan ollutkaan pois - oma työpiste kaipaa nyt mustavalkoisen lisäksi punaista.

Opettajien kanssa kiittelimme suunnitteluaikaa ja sen suomaa mahdollisuutta päivittää opintojaksot tai muokata uutta. Opiskelijat tulevat vasta kuun lopulla.

Jatkan osatyökyvyttömyyseläkettä ja osa työtä. Toivottavasti voimani riittävät ensin joululle ja sitten keväälle.

Synttärionnittelut!
Tiina

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kyllin hyvä hoito

Ei kuulu munuaisia, onneksi olen taas listoilla.

Antibiottikuuri jaloista on jo loppunut, eikä silmätulehduksen antibiottitipat estäneet jonotusta, siispä olen taas munuaisensiirtolistalla. Vaikka kevään sesonki
(ystäväni sanoi keväällä olevan sesonki, koska nuoret kuolevat liikenneonnettomuuksissa enemmän keväällä kuin muina vuodenaikoina.) meni ohi, toivon silti saavani uuden elimen. Pakkohan on toivoa, sanoi lääkärinikin.

Hoidossa on ollut välillä tuskaisia tunteita, joskus hoito onnistuu huomaamatta. Opiaattia olen nauttinut hoidossa puolitoista vuotta, en tunne riippuvuutta. Ehkä on syytä kuitenkin varoa, ettei sitä syntyisikään. Kipu on ihan kamala välillä ja koska Suomessa pitäisi olla kivuton hoito, on minulla lääkärin suoma lupa saada Oxinormia. Jos lääkäri lupaa minun käyttää lääkettä, silloin eivät hoitajat saisi estää sen saamista. Kuitenkin liian usein olen saanut kohdata tiukan kontrolloivia hoitajia, jolloin lääkettä en ole saanut. Tätä keskustelua käymme hoitajien kanssa, kunhan osastonhoitaja ja lääkäri tulevat lomiltaan.

Jos minun pitää kerjätä, pyytää ja anoa lääkettä, pelkään koko hoitoa ja mietin menenkö ollenkaan. No, ehkäpä löydämme ratkaisun "kyllin hyvään hoitoon".

Näyttelyyn

Jännittävää, pääsin mukaan Kainuun kuvataiteilijoiden vuosinäyttelyyn Ylivieskaan kolmella työllä.
Nyt täytyy pakata ne huolellisesti.


tiistai 23. heinäkuuta 2013

pihapiirissä



Kaikki, paitsi puutarhanhoito on turhaa! Ihanan terapeuttista.




Pitu tulla niukka japanilaistyylinen kivipuutarha. Tuli sellainenkin, mutta kovin on runsas.


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

varvaskuvia

Tällainen varvas oli vielä
pari viikkoa sitten.

Ja nyt jo näin hyvässä kunnossa. Tuhoutunut kynsi on vielä paikollaan ja onhan varvas pullukka. Tulehtunutta jalkaa parantelin seitsemän viikkoa. Oikean jalan pikkuvarvas vielä holtiton ja kivulias.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Paluu omaan hoitoyksikköön

Vatsa oli vain hieman turvoksissa, vaikka mansikoita olen pistellyt kuin leipää, paitsi että enhän edes leipää pistele kuin leipää, varsinkaan ruisleipää...

Mansikka-aika alkaa olla piakkoin loppumassa. Harmittavan nopeasti sato kypsyi ja lyhyen hetken oli paljon tarjontaa. Vadelmaa ja hillaa ei Kainuuseen saada, väittävät viisaat. Yhdellä torilla hillan hinta oli monta kymppiä rasiallinen. Mustikkaa tulee ja piitarhavadelmaa. Marjat ovat niin hyviä! Just nyt syön oman maan mansikoita. Niissäkin on se rajoitus, ettei enempää kuin viiden kilon laatikko kerrallaan tai oliko se viisi marjaa??? Mahtaa kaliumarvot olla nousussa.

Lauantain hoito oli helppo, kun vanhoihin pistosjälkiin pystyi pistämään ja veri tuli helposti. Aika vain on niin pitkä, neljä tuntia taas Livin ruokaohjelmia.

Pikkuvarvas vihoitteli kengissä, en vieläkään kävellyt hoitoon. Illalla lenkillä keskivarvas osui lenkkarin seinään, joten uudet kengät kai täytyy ostaa. Osaisipa joku neuvoa hyvät, joustavat ja tarpeeksi isot jalkineet.

torstai 4. heinäkuuta 2013

hankalaa ja leppoisaa

Ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, varvas paranee, mutta murtunut äityi kipeäksi.

Talviturkin heitin Kitkan raikkaaseen ja puhtaaseen veteen. Onneksi kaikki pistosreijät olivat ummessa, eikä ainakaan vielä ole tulehdus noussut.

Levottomat jalat isona riesana, sain Oxinormia pitkästä aikaa.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannuspäivä

Kaikkia ihania herkkuja dialyysissä. Kiloja oli ainakin yhtä paljon poislähtiessä, nautituista muffinsseista ja pikkupullista johtuen.

Aurinko paistaa, mökkivierailuja ja savukalaa. Ostin uuden savustuspöntön ja sen antimista on nautittu.

Aamulla dialyysiin ja kasvimaata kitkemään.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

shoppailua

Oulussa oli alkanut jo alennusmyynti.
Olen ihan heikkona pitseihin ja hattuihin.
Piristää, kun voi kokeilla kauniita pitsiunelmia.


Tämä oli lähes kaksisataa - alennettuna.

ihana hame lievittää varpaiden tuskaa.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Sunnuntaina

Miten mukava on olla hoidossa, kun hermokipu on kokonaan häipynyt. Miksi en mennyt leikkauikseen aiemmin? Turhaa pelkoa ja kuvittelua, että kaikki menee huonosti.
Levottomatjalatkaan eivät ole vaivanneet, varvas vielä turvoksissa. Sain antibiottia tipalla.

Tänä aamuna varvas näyttää jo paljon paremmalta, taitaa parantua. Uskaltaisiko jo käydä hepan selässä? Jos jalka on alaspäin, turpoo jalkapöytä vielä tuskallisesti. Jos sillä kävelee, tuska hiipii. Kun vielä muutama vapaapäivä ja jalan lepuutus, voi juhannuksena jo tanssia. Siihen uskon!

Missä on aurinko?

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Elokuvailta

Olin siis Lohjalla dialyysissä, koska kuntoutusviikonloppu oli Karjalohjalla.

Perhekuntoutukseen osallistui kuusi pariskuntaa ja kaksitoista lasta. Lastenhoito oli järjestetty erinomaisesti, jokaiselle ikäryhmälle oli oma koulutettu hoitaja. Meille aikuisille oli kolme luentoa, yksi lääkärin, yksi sosiaaliturvasta ja yksi terapeutin luento. Liian vähän meitä ohjatiin keskustelemaan toistemme kanssa - vertaistuki jäi hyödyntämättä. Asteikolla neljästä kymmeneen, kuntoutus saa minulta seiskan.

Tänään yhdistyksemme sai tiedon, että olemme saaneet kannustusrahaa. Anoimme sitä munuaissairaiden virkistystoimintaan, eri harrastelajeihin tutustumalla. Nyt pääsemme kokeilemaan ratsastusta, jousiammuntaa, keilailua, frisbiigolfia ja ehkä kuntosalilla harjoittelua ja palloilulajeja.

Jalassa vielä tulehdusta, tiputus nyt joka hoitokerraalla, lisäksi pikkutabu suuhun.

Kauheeta katsoa leffaa, kun nukuin juonen tärkeimmät kohdat. Yhdet häät ja kolme anoppia, ihmisiä ja suhteita oli niin paljon, etten ihan ollut selvillä heidän sukulaisuuksistaan. Pääpyörällä lähdin leffasta.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Lohjassa on hieno hoito!

Lohja saa nyt isoimmat pisteet, oli ihan mahtava hoito!

 Jo hoitoa sopiessani kuulosti, että Lohjassa halutaan tehdä potilaan olo mukavaksi. Halusinko sängyn vai tuolin, tarvitsenko peiton ja muita tykötarpeita. Hoito-ohjeet pyydettiin faksaamaan, sähköpostiin tuli tieto ruokailusta, välipalasta ja kartta ajo-ohjeineen. Viesti loppui ystävälliseen lauseeseen: toivottavasti hoitomme on edesauttamassa miellyttävää kuntoutumistasi. Tervetuloa Lohjaan.

Vastaan minut otti osastonhoitaja tai joku esimies. Toivotti minut tervetulleeksi ja vei minut paikkaan, joka oli suunniteltu hoidolleni. Toi peiton ja hoitaja työnsi kivuttomasti neulat suoniin. Todellakaan ei yhtään käynyt, puuduttanut olin nelkytminuuttia aiemmin. Hoitaja sanoi, että on MINUA VARTEN ja tuo apua, kun tarvitsen.

Hoitaja kävi ainakin kolme kertaa tunnissa kyselemässä vointiani, kohensi tyynyäni ja sanoi laittavansa ruuttaan jo särkylääkettä, mikäli tarvitsen sitä. Hoitajalla oli aikaa  minulle, rauhallisesti hän hoiti hommansa.

Heti alussa eteeni käännettiin katosta iso vipu, jossa oli kuvaruutu. Koneessa oli mahdollista katsoa TV:tä, radio:ta tai olla tietsikalla. Henkilökohtaiset korvalaput takasi, ettei koko dialyysisali huutanut
Tv:tä suomeksi ja ruotsiksi tai Radion eri kanavien muodostaneet kakofoniaa.

Uudet koneet oli ostettu, kun munuaispotilas oli kuollut ja testamentannut rahansa paikallisyhdistykselle. Testamentissa olki toive, että rahat on käytettävä munuaispotilaiden virkistykseen.

Hoito meni kivuttomasti, levottoniin jalkoihin sain hieman lääkettä. Todella palveluialtis hoitaja, jolla tänä aamuna oli ollut kolme hoidettavaa, vaikka luulin hänen olevan vain minua varten.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Jaloista vielä

Selvisihän se: oikean jalan pikkuvarvas on murtunut. Ei sitä kipsata, sidoin sen kuitenkin naapuriin, jotta on turvassa. Haavahoitaja tarkasteli tulehtunutta varvasta, puhdisti ja irroitteli kovettumat. Olin sittenkin rasittanut sitä liikaa kaikissa juhlissa.

Antibiottitippa hoidon lopuksi piti pistää jalkaan, kun käden suonet ovat niin heikot. Yksi hoitaja yhti juuri irrottaa dialyysineulat, joten uutta piikkiä vaan peliin. Yritin päästä kolmen tunnin dialyysillä, mutta antibiotti vei vielä pari tuntia lisää.

Täällä tuoksuu grilli, söisinpä makkaran, jos söisin. Tyydyn kuitenkin täytettyihin sieniin, sipuliin ja tomaatteihin. Savunmaku on hyvä. Ananasmehua ja nautinto on taivaallinen.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Rasvaa ja rasvaa

Kiitokset tsemppauksesta jalan, jalkojen kanssa! Tänään näen haavanhoitajaa ja olen viisaampi jalan paranemisesta.

Olin töissä maanantaina, kirjoitin kokouksemme pöytäkirjan, aloitin verkkokurssin suunnittelun ja puhdistin työpisteeni kesäsiivousta varten. Oikeesti odotan innolla syksyä, jolloin pääsen oikeisiin täihin. Onneksi esimieheni ajatteli sairauttani ja suunnitteli minulle opintojaksoja, joissa tyyöskennellään verkossa tai teen yksilöohjausta. Luokkahuoneopetusta en ollenkaan tee. Kunpa syksyn hoidot olisivat niin helppoja, että työskentely onnistuu.

Hyvä kommentti oli työtoveriltani, että olenko viettänyt taiteilijaelämää. Sitäpä juuri.

Eilen otettiin kädestä' tikit, nyt se arpi kesii. Rasvaan ja rasvaan arpea. Onneksi kipu hävisi ja käsi on taas vahva itsensä.

Ruoka ei maistu miltään, kun antibiotti vie maut. Puuroa kuitenkin aamulla on syötävä, jotta jaksaa päivän.

Jalatonna

Onko se kohtalonivaa? Keskivarpaassa on tulehdus ja toisen jalan pikkuvarpaassa mustelma, liekö murtunut jopa. Kävely on heikkoa, ihan kuin olisin invalidi. Onneklsi minulla se kortti jo onkin.

Antibiottikuuri loppui maanantaina, mutta tulehdus on vielä päällä. Haavanhoitaja katsoo sen huomenna, toivottavasti lääkärikin.

Pihakukkia on kasteltu, jotkut ruusut elpyvät, riippumansikka talvehti pellossa. Se on ihan täynnä kukkia, tietää ensi viikolle mansikoita!

perjantai 31. toukokuuta 2013

Suurin pudottaja

Oliko siellä osastolla jo sellainen huhu, että seuraavaksi jalkaani katsoo kirugi? Haavahoitaja sanoi, ettei kirurgia tarvita, kovettumien ja haavauman alla kasvaa oikea iho. Kauniiksikin hän taisi ihoani nimitellä. Haavasta ei enää näy luuta.

Kipeesti kävi kun hoitaja purki kovettumia pikkuveitsellä. Haava puhdistettiin ja laitettiin siihen moninkertaiset siteet päälle, myös varpaan alle jotain tölleröitä, ettei keskivarvas osu astuessa maahan. Verta valui, se oli kuulema hyvä - jalassa on henki! Kirurgia ei tarvita.

Ihme enne oli, kun yhtenä päivänä merkitsin aamupunnituksen 73,4, vaikka piti laittaa 74,3. Kun se tuli siihen kirjattua, ajattelin, että huomenna en tuon painon yli mene. Tänä aamuna paino oli juuri 73,4, vaikka välillä oli ollut päivän tauko poistoissa. Varmaan hiottikin niin paljon, että osa nesteestä haihtui suoraan iholta. Olo on hyvä, muistelin juuri miten tuskallista on saada housut jalkaan, kun elopaino on reippaasti yli 75 kiloa. Tänään poistumispainoni oli 70,6. Aikamoisia rasituksia sydämelle noinkin isot poistot.

Pakko skarpata juomisen kanssa ja kyllä syömisenkin.
Ihana kesä,
 kuuma aurinko, keltainen,
posket hehkuvat
kohta muutun suklaanruskeaksi.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Jalka ja käsi paketissa

hermopinneleikkaus

Tikit otetaan pois kesäkuun alussa

Keskimmäisen tulehtuneen varpaan painot on tiputettu kantapäälle. Siihen auttaa kantasandaali.
Täytyy viedä kaikki kengät jalkojenhoitajalle ja hän arvioi, mitä saan pitää ja mitkä joutavat romukoppaan. Saattaapi kohta olla tarjolla ihania kenkiä, kokoa 39-40 tai 5-6.
Minulle teetätetään kengät, jotka oikasevat keskimmäisen varpaan ja estää väärin astumuisen.


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Lämmintä ja aurinkoa

Minua väsyttää, antibiotit vie voimat. Verenpaine 119/54  - tähtiä näkyy.
Pojalla Akillesjänne kipeä, joten viikonloppu menee lorvien, nukuskellen, elokuvia katsoen, elpyen ja siteitä vaihdellen.

Baden-baden tuolissa yritän loikoilla, mutta ei oikein luonnistu - on niin hikiki! Suihkuun välillä ja tuulettajat päälle. Uusi yritys, nautin lämmöstä.

Ihana kesäpäivä, näitä tarvitaan ja paljon.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Tavoiteaika

Olipa taas hyvä hoito, mihinkään ei koskenut.

Olisipa käsi nyt lopullisesti parantunut, teen sillä puristusharjoituksia, olen jo maalannut, kirjoittanutkin vähän. Nyt odotellaan arven reaktiota varvastulehduksesta. Jospa pöpöt eivät lennähtäisi kämmeneen.

Tulehduksen aikana olen pois siirtolistalta, koska siirrettä ei voi tehdä tulehtuneeseen elimistöön. Nyt tulehduksesta pitäisi päästä eroon ja nopeasti.

Ystäväni tavoin teen itselleni suunnitelman, milloin siirtoon pääsen. Syys-lokakuussa olen ollut siirtolistalla vähän vuoden päälle, joten silloin voin siirtoleikkaukseen mennä. Tähtään siis ensi syksylle, syyskuussa pakkaan sairaalalaukkuni ja olen valmis.

Tavoitteellista odotusta jaksan paremmin - en ollenkaan voi ajatella, että olisin jonossa vielä viisikin vuotta.

Toivon, unelmoin, haaveilen ja rukoilen siirtoon pääsyä!

perjantai 24. toukokuuta 2013

varvas

Voi hyvätavaton, sanoi haavahoitaja tunnustellessaan varvastani. Milloin tuo kipu tuli? Oliko kovettuma pitkään? Onko varvas tökännyt johonkin? Minkälaiset kengät?

Lopulta tänään haavahoitaja puhdisti reijän ja totesi sen olevan lähellä luuta, siis syvällä. Suolanesteellä puhdistus, kirurgin vetsellä ihoriekaleet pois ja paketointi. Hoitajat saavat vaihtaa siteen huomenna. Jotta paino päkiältä saadaan pois, joiduin hakemaan osastolta kengän, jossa painopiste on kantapäillä. Pitkien lenkkien teon saa unohtaa, kipeälle varpaalle ei saisi tulla ollenkaan painoa.

Kait siinä lausuttiin amputaatiokin muutamaan kertaan, silloin suljin korvani ja sanoin tietäväni kaikki uhkakuvat, mutta leskitytään nyt hoitoon. Vähän moitin järjestelmääkin; jalkojenhoitajalle on yli kolmenkuukauden jono ja haavahoitajallekin piti viikko odottaa. Kysyin yhdeltä lääkäriltä apua jo maamnantaina, muttei varvas näyttänyt silloin vielä niin pahalta.

Antipiottikuuri, kymmenen päivää maksoi neljäkymppiä.

torstai 23. toukokuuta 2013

Pakettiajatus

Mahtavaa Jatta!
Upeasti ja nopeasti pääsivät pois sairaalasta.


Nyt isoside on pois ranteesta ja tikit näkyvät - melko pitkillä loikilla kursittu. Varpaassa vamma, siihen koskee, onneksi huomenna haavanhoitaja puhdistaa ja paketoi sen.

Söin antibiottikuurin, mutten tiedä aiheuttiko se kamalan kutinan, vai onko metsäilmassa jotain allergiaoireita provosoivia siitepölyjä? Kutittaa kuitenkin!

Esimiehen kanssa keskustelu töihin paluusta, sopivalta näyttää. Maanantaina 3.6. töihin, siis ensin kokoukseen. Tuntuu hyvältä, toivon totisesti, että jaksan. On niin mielenkiintoinen talvi tulossa.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Hermopinne vapautui

Kun vasenpaan käteen on tehty fisteli, ei siihen saa laittaa verenpainemittaria ja oikeaa kättä leikattiin., joten siihenkään ei mittaria laitettu. Pohkeeseen se sitten kiristettiin, välillä mittari tuntui ahdistavalta. Jalat olivat muutenkin tarpeelliset, tiputus asennettiin oikeaan jalkaan. Lopulta, kun kaula oli ensin tökitty mahdollisia tiputuskohtia täyteen.

Leikkaus meni huomaamatta, jotain neuloja laittoivat minuun ja juttelivat, sitten nostivat paketissaolevaa kättäni ja sanoivat, että leikkaus on ohi. Kevytnukutus oli minulle toivomuksestani annettu. Helppoa.

Leikkauskertomuksesta luin, että hermopinne oli selkeästi nähtävillä ja se sekä kiinnikkeet oli vapautettu. Isoside vielä huomiseen ja sitten kuntoutumaan; puristelua ja puristelua.

Vasenta käytän nyt, oikea on aika voimaton vielä.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Leikkaukseen

Olen juuri lähdössä hermopinneleikkaukseen. Kävin suihkussa ja föönäsin hiukset, laitoin ripsaria ja maksoin laskut - tein kaikkea sellaista mihin tarvitaan käsiä. Oikea käsihän on paketissa seuraavat pari päivää.

Toisaalta pelottaa, jos puudutus ei toimi, silloin pitäsi nukuttaa. Nukutus on kuitenkin elimistölle rankkaa. Taidan ottaa Tramalia, niin suurin jännitys hälvenee.

Peukut ylös, että operaatio onnistuu ja vielä auttaa kivussa.

Jonossa tapahtuu

Jippii, nyt jo meni läheltä, ystäväni Kuopiosta sai munuaisen! Meillä on suunnilleen yhtä kauan ollut diabetes ja sen seurauksena molemmilla alkoi dialyysi noin vuosi sitten.

 Ystäväni oli ajatellut, että huhrikuussa hän saisi siirrännäisen. Kuukaudella ajoitus heitti, viime torstaina hoitaja oli soittanut ystävälleni ilouutisen. Siihen jäi pyykkien lajittelu, imurointi ja koirien lenkittely. Nopeasti vain sydänfilmiin ja sitten koneella Helsinkiin. Soitin ystävälleni lauantaina, hän voi erinomaisesti ja oli päässyt jo itse kävelemään vessaan. Olen iloinen, sellaista voi tapahtua, munuaisen voi saada.

Äitini oli kirjoittanut lääkärilleni kirjeen ja oli kysellyt tilannettani jonossa. Joka kerta minut on testattu, mutta vasta-aineet ovat jatkuvasti koholla. Lääkäri kuitenkin lupasi, että kaikki saavat siirrännäisen, kait minäkin!

Itse ajattelin, että uksi vuosi jonossa olisi minulle sopiva. Jonoon olen päässyt joskus kesällä, siihen asti odottelen.


tiistai 14. toukokuuta 2013

Amor Vincit Omnia - Rakkaus voittaa kaiken

http://kotikajaani.sitepaper.fi/sitepaper/view/-/id/430

Kiitokset jutun kirjoittaneelle Sirkka Lappalasielle!

Arkipäivää

Kaunis-kiitos sanoistasi Savisuti. Ehkäpä vielä yritän keskustella sisareni kanssa. Hänen pitäisi uskalta nimetä tarkasti pelon aiheet, sitten käsityksiä voisi yksikerrallaan muokata realistisemmiksi.

Kiitos äitiydestä, sanoi poikani, kun kiittelin kahdesta valkoisesta ruususta, jotka hän oli kukkakaupasta ostanut omilla rahoillaan. Sain ruusut tänään, tämäkin päivä ihan sopiva äitien juhlaan.

Hoidot tällä viikolla ma, ti, ke ja pe. Lähdemme Munuais- ja maksayhdistyksen liittokokoukseen. Kiva, että hoitoelämään saan vähän vaihtelua. Tänään tiistaina kivuton hoito, mutta painoa oli kertynyt lähes 4 kiloa maanantaista. Olo on kurja ja  vatsaa turvottaa. Jalatkin niin kipeät, ettei kengät mahdu jalkaan. Toivottavasti viikolla paino sadaan lähelle seitsemääkymmentä, niin housut mahtuisivat kiinni.

Nyt jalka on levoton, enkä muistanut uusituttaa reseptiä, joten lääkkeitäkään siihen vaivaan ei ole. Tramal rauhoittanee jalkanikin.

Olimme yhdistyksen porukan kanssa laittamssa hintalappuja Vuokattiin tulevan uuden kaupan hyllyjen reunoihin. Työ oli helppoa ja vaivatonta, osasimme  tehdä tuota. Menemme vielä muutaman kerran ja sitten yhdistys saa pikkuisen rahaa. Sitä tarvitaankin, koska pian on juhlavuosi ja juhlien järjestäminen maksaa.

torstai 9. toukokuuta 2013

Hyvää äitienpäivää!

Olen pistellyt hermokipulääkkeitä kuin salmiakkia, joka on herkkuani. Hieman helpottaa, vaikka yön valvoin ja voihkin. Kuudelta uneen ja yhtäsoittoa yhteentoista. Ihanaa nukkua, kun mihinkään ei enää koskenut.



Paperiruusuja ja hopeapuita tuli piirreltyä ja askareltua. Vien taas osastolle somisteita äitienpäivään ja kevääseen, alkukesään.




tiistai 7. toukokuuta 2013

Halu auttaa

Kyllä leikkaushenkilökuntaan pitää luottaa, kannustan Jattaa ja hänen perhettään. Ihan mahtavaa joka tapauksessa äitisi reiluus luovuttaa toinen munuainen veljelleen.

 Arvostan suuresi luovuttajaa, joka silläkin uhalla, ettei tiedä kuinka leikkauksessa käy,  haluaa luovuttaa. Arvostan luovuttajien suurta rakkautta, kun luopuvat omasta turvallisesta elämästä ja hyppäävät epätietoisuuteen. Kukaan ei voi ennustaa, etteikö luovuttajalle tulisi munuasitulehdusta juuri siihen jäljellä olevaan munuaiseen. Ei ole takuuta, ettei sairaus iske juuri ainoaan elimeen, kukaan ei voi varmuudella luvata loistavaa tulevaisuutta yhdellä munuaisella eläen.

Se voidaan varmuudella sanoa, että oloni ei ainakaan parane vuosien odottelun jälkeen, varmuudella voidaan sanoa, että olen kuolemansairas ja että hoidossa oleminen on enimmäkseen karmeaa. Toisaalta muistan olla painostamatta, koska "Munuaisen luovutus perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja voimakkaaseen haluun auttaa munuaissairasta läheistä."

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Amor Vincit Omnia



Cafe Donjan omistaja soitti ja pyysi, että toisin tauluja kahvilan seinille. Hän sanoi, että seinät ovat nyt tyhjillään ja odottavat minun maalauksiani. Lupasin viedä työt näyttelyyn sunnuntaina, onneksi olen yhtinyt tehdä uusiakin.

Amor Vincit Omnia

20130505_065003.jpg

20130505_065049.jpg20130505_065104.jpg