sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Uuden Vuoden aatonaaton iltana

Tuli mieleen, että pian aloitamme vuoden 2013. Tuo kolmetoista on minulle usein ollut onnen numero, kunpa se olisi myös tällä kertaa!



lauantai 29. joulukuuta 2012

Launtaina on lauantaitunnelma

Lauantaina parin tunnin hoito.

Viikon saldo dialyysiin liittyen.
kävelyä 28 km
poistoja yhteensä 12 litraa
aikaa hoidossa kulunut  16 h
lounaat: 4x salaatti, 4x raejuusto, 4x puolikas sämpylä, 4x tonnikalaa, 2x kiisseliä, 4x päärynä

Avaruuspeitto oli tarpeen, oli niin kylmä - meillä kaikilla oli. Dialyysissä kova ilmastointi tai talvi tulee sisään kohti meitä heikkoja, kun sängyillä vain maataan puolustuskyvyttöminä. Peitto lämmitti niin mukavasti, että nukahdin pariksi tunniksi. Lauantain hoito oli lyhyt ja vaivaton. Huomenna huilipäivä, tauluja saattaa taas syntyä.

tietokoneen valtaa

Perjantaina
No, niin isohan se poisto oli, että jaloissa ja käsissä oli tuskaa. Sinnittelin lounaaseen asti, mutta sitten sain lääkettä pari yksikköä. Nukutti ihanasti, tunnin tajuttomuus ja tuska oli tipotiessään viimeisellä parilläkymmenellä minuutilla.

Lounasruokaan voisi  kyllästyä, niin samanlainen se joka päivä on. Vihreää salaattia, tomaattia, kurkkua, tonnikalaa tai muna, joskus raejuustoa, aina päärynä ja albrosoija-jugurtti ja harmittavan harvoin kiisseliä.

 Keskustelin joku aika sitten emännän kanssa ja pyysin aamupäivänhoidoille puuroa, mutta sitä en voi saada, koska se on liian edullista. Kaikkien pitäisi saada samanarvosta ruokaa. Pyysin myös soijarouhe tai -lastupataa, kastiketta tai keittoa, mutta enpä sellaistakaan ole saanut. Joskus mielelläni söisin pastaa tai lämmintä kasvissosekeittoa.

Sairaalan ruokatilausjärjestelmä on hankala, siihen on vaikea lisätä potilaan ruokalistaa. Oliko se niin, että vain muutama henkilö voi sitä päivittää. Ennen oli kuulema helpompaa, kun kortille pystyi kirjoittamaan käsin kunkin potilaan erikoistoivomukset. Tietotekniikkaa on tullut helpottamaan palvelua. Asiakkaille palvelu ei ainakaan ole parantunut, mutta huonolla palvelulla on selitys: tietokone!

torstai 27. joulukuuta 2012

Yötyöt

Yötöitä; tauluja tulee. Mukava, että on tekemistä, kun kuitenkin valvon. En laita tähän ihan kaikkia kymmentä teosta, joita työstin. Ainostaan yhden taulun rasitus; se on menossa sisareni olohuoneen seinälle.

Eilen hoidosta välipäivä, ostoksilla. Valkeaa maalia, hopeamaalia, hopeahilettä, pronssihilettä, kyniä, tarvitsin täydennystä. Hopeamaali on ihan valkoista, miksi? Onko koostumus muuttunut vai virheellinen? Se on selvitettävä..

Nyt olen lähdössä kävelemään kohti Dialyysiosastoa. Ja toivon, että jalat kestävät isohkon poiston, edellisenä päivänä turvauduin Oxinormiin. Käden hermosärky on innostunut.
Vali-vali, tänäkin aamuna. Ihan pikkuvali vaan.

Ainiin, keksin, että voin huuhdella kylmäsavulohiviipaleet. Suolan määrä tippuu, siitä innostuneena jätin muutaman palasen likoomaan, lisäsin veteen sitruunan mehua ja valkosipulia. Hyvää, eikä enää superpahis.


tiistai 25. joulukuuta 2012

Tapaninpäivä

Kiitos hyvän joulun toivotuksista täällä blogissa, facebookissa ja sähköpostissa!

Joulu mennä jollottaa, huomenna on Tapaninpäivä. Ennenvanhaan Tapanina ajeltiin reellä, käytiin kylässä ja tanssittiin. Tapanina ilakoitiin hartaan joulun jälkeen. Mitähän ilakointia huominen siis tuo tullessaan? Dialyysi, kävelylenkki, jouluruokien jämät, elokuva, jokohan voisi aloittaa maaluksen, vai pitääkö varoa sotkemasta liikaa? 

Ainakin isoja tauluja pitää maalata lisää, hienoa että joku haluaa jopa ostaa ne. Harkitsen vielä hintaa, tarvikkeisiin menee noin 25-30 euroa ja sitten hinta idealle ja työlle, päätynee sataseen kappaleelta. Sisareni makuuhuoneen seinälle ripustettuun lahjataulut ja pari muutakin. Hänen olohuoneeseensa tuli tilaus, samoin äidin makuuhuoneeseen. Ja sitten on niitä ideoita, jotka odottavat pääsyä paperille ja kankaalle. Valkoista maalia, hopeaa ja kimallushopeaa täytyy ostaa lisää.

Mietin yhtenä päivänä, olenko ennen maalannut? Tein grafiikkaa vuosina 1993-1998, joskus tein kankaanpainantaa, silkkimaalauksia ja mattoja, kortteja olen aina piirtänyt ja sommitellut. Grafiikanlehtiä olen kymmenkunta vuosien aikana myynyt, täytyy sanoa, että ihmiset ovat ihania ja kannustavia, että suostuvat jopa maksamaan töistäni!

Huomista odotellessa. Toivotan hupailua Tapaniin!

pari lahjaa

Amerikkalaiset saavat vasta nyt aamulla joululahjat, kun me olemme jo illalla kaikki avanneet.








Annoin sisarelleni taulun. Toivottavasti hän ymmärsi, että olen ajatellut häntä paljon, kun omin pikkukätösin sen maalasin.Kuvassa siis kolme naista, yksi isompi ja kaksi pientä, isompi taluttaa koiraa.










Äidilleni maalasin kolme taulua, jotka PITÄÄ laittaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.


























ruokalista:
Soijamaitoriisipuuro + mehukeitto
porkkanalaatikon maistelu dialyysissa, salaatti
kaksi sakaraa joulutortusta, omenakanelihillo
kaksi cocktailpiirakkaa päälle savukalaa

Mummolassa joulupäivällinen:
maistoin glögiä, ei manteleita, ei rusinoita
porkkanalaatikkoa hitusen
siikaa pari ruokalusikallista
intialaista pataa pari kapustallista
tofua ja herkkusieniä ruokalusikallinen
cocktailpiirakka + savukalaa, tosi pieni
uunissa hauduttettuja juureksia; bataatti, lanttu porkkana (näitä äitini oli liotellut 1,5 vrk), niukasti
mansikkakiisseliä alle pulet jälkiruokamaljasta
omena
juustoviipaleita, ihan niukasti ja ohuita oli, ehkä 5
Yösyömä:
salaattia + perunasalaattia, normaali annos
leipä + savukalaa
punaviiniä, sormustimellinen
paistettuja juureksia, haarukalla parin sattuman onkimista
jääpaloja

Sitten voisin kirjoitaa mitä kaikkea en tarjollaolevista ruuista syönyt.
lanttulaatikko
perunat
mäti
graavilohi
kylmäsavustettulohi
lihapasteija
suklaa
kinkku
täytekakku
luumusoppa
luumut
maito
maitoriisipuuro
kastikkeet

Nyt kevytmaitoon tehty riisipuuro on hautunut ja tarjoilen sitä aamupalaksi, ehkä itsekin maistan sitä.
Näyttää kyllä ihan hitusen paremmalta kuin soijanen.

Ihana hoidosta vapaapäivä. Ei dialyysiä siis.




Tietenkin joulukuvia

Tietenkin  Joulukaktus kukkii jouluna.

Ja tulppaanit aloittavan kevään.


lauantai 22. joulukuuta 2012

Jouluhyviksiä ja pahiksia

Kone ja netti käy hitaalla, varmaan jäässä, kuten minäkin. Päivitykset siksi niin harvassa.

Olen juuri lähdössä dialyysiin, hoidot tänään ja huomenna, Joulupäivä on vapaa, silloin voi keittää riisipuuroa ja nauttia rauhallisesta aamusta. Keskusteluja käydään, tehdäänkö puuro punaiseen vai siniseen maitoon, jos siniseen, niin vaalean vai tumman? Minun puuroni kyllä valmistuu kauramaitoon, vaihtoehtona on  soijamaito tai vesi. Luumusoppa kuuluu pahiksiin niin vahvasti, että sitä minä en syö. Kaneli ja sokeri tai kaupan mansikkakeitto (<10 kcal) puuron kaveriksi, hyvää on!

Vaikka dialyysikaverini kannustaa minua syömään kasvisruualla lihonutta kinkkua, on minusta kinkku kuitenkin niin lihaa, etten sitä nauti. Kalaa ja intialaista kasviskastiketta seuraksi, niin on ollut jo muutaman joulun. Poikani haluaisi pizzaa, kebabia, hornetteja tai ranskalaisia ja hampurilaisen. Hänen mielestään perinteinen jouluruoka ei ole mikään nautinto. Täytyy myöntää, että lanttulaatikon haju ahdistaa enemmän kuin ilahduttaa.

Joulurorttu on vehnäjauhon vuoksi aika hyvä, onhan se rasvainen, kyllä. Joulusuklaa pahis, samoin pähkinät ja rusinat.

Joulumieli hyvis. Joulukirkko, hautuumaakäynti ja joulupukki hyviksiä. Yli kahdenkymmenen asteen pakkanen pahis! Yhdessäolo hyvis!

Nyt hoitoon reippaasti, täytyy muistaa suojata kasvot. Lämpöpuku ja villahuivi hyviksiä.


perjantai 21. joulukuuta 2012

Hopeiset naiset




Torstain vapaapäivänä nautin, maalasin kolme taulua. Hattupäiset naiset pyörivät päässäni, ne on pakko maalata. En tiedä montako odottaa vielä vuoroaan.

torstai 20. joulukuuta 2012

Tanssitytöt




arial

Joulun värejä

Nopeasti hoitoon, parin kilon poisto, kävellen kaupan kautta kotiin, tortut uuniin, suihkuun - voi ei unohdin ostaa glögin, kauppaan takaisin. Kortistelin pöydän, sytytin kynttilät, etsin jouluvaloja ja lakasin lattian. Föönäsin hiukset ja sipaisin ripsiväriä, vertäsin punaisen mekon ylleni.

Pim-pom. Kiva, kun on kiire, jos mukavia ihmisiä on tulossa. Glögille olin kutsunut munuais- ja maksayhdistyksen Kaisankahviporukan. Oli mukavaa huomata, kuinka paljon yhteisiä kokemuksia oli meillä liittyen munuiassairauteen. Kohtalotovereilleni oli jo operoitu uusi munuiainen, miten lohduttavaa on kuulla onnellisia elämäntarinoita. Ihmettelen, miten voi käydä tuuri, että juuri kun elämä näytti hiipuvan ja voimat ehtyvän, tuli ilmoitus munuiasensiirtoon pääsystä. Tai millaisia ajatuksia herättäisi pettymys, jonka yksi mies oli kokenut, tullessaan turhaan Kajaanin sairaalaan odottamaan käskyä matkustaa Helsinkiin. Hänet oli kuulema hälytetty varasijalle, mutta hänen epäonnekseen munuiainen kävi ensisijaiselle saajalle.

Sairaus on voimakas ihmisten yhdistäjä. Tuskaa, iloja, odotusta, toivoa, epätoivoa, onnea ja ahdistusta ymmärretään ja vertaistukea annetaan. Minä olen saamapuolella, varmaan vielä pitkään.

Oma tarinansa kaikilla on. Ihalen tarmokkaita järjestömme aktivisteja, jotka ovat tulleet mukaan miestensä kanssa. Nyt miehet ovat kuolleet, mutta rouvat ovat yhdistyksemme kantavia ahertajia. Upeaa sitoutumista!

Ilta vierähti jutustellessa. Katsoin peiliin, mekkoni oli silittämättä. Ihan rypyssä, mutta punainen. Antoivat minulle anteeksi, kun nöyrästi pyysin.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Kylymenee

Kävelylenkki hoidon kautta töihin ja takaisin kotiin, päivä vierähti.

Poistoja 3800 + 200 koneelle, ajaksi kone ehdotti 4h, hyväksyin. Mutta peruin, koska viimeinen tunti oli levotonta. Polkupyöräily helpotti hieman, samoin 1mg Oxinormia. Hoito keskeytettiin viimeisen vartin osalta. Hoitaja toimi esimerkillisesti ja lopetti hoidon heti pyynnöstni, hoitaja oli nähnyt tuskani aikaisemminkin. Hän sanoi pelkäävänsä kipuani ainakin yhtä paljon kuin minä itsekin.

Askel oli raskas paluumatkalla, onneksi jostain se sinni löytyi ja kotiin pääsin.

Tiistaina hoitoon ja hammaskivenpoistoon. Suuhygienisti kieltäytyi puhdistamasta hampaani, koska en ollut ottanut antibiottia. Sen vaikutus olisi kuitenkin eliminoitunut, dialysoitunut kolmen tunnin hoidossa. Antibiotti on tärkeä ottaa ennen syväpesua, koska hampaista voi helposti lähteä tulehdus verenkiertoon. Ja tulehduksia pitää välttää, jotta pysyy siirtolistalla. Sovimme uuden ajan, ennen dialyysia, mutta vasta tammikuulle.

Kävelin kotiin Teppanasta, nyt jaksoin paremmin kuin eilen. Pidin yllä niin kovaa vauhtia, kuin pystyin, juoksin pakkasta pakoon. Sinnikkäästi se nipisteli kuitenkin reisiäni, onneksi posket olivat turvassa ison huivin alla. Huomenna täytyy vetää lämppärihousut jalkaan.

Ainiin täytyy vielä täydentää päiväkuvausta säätiedoilla. Aamulla oli upea aamuruska, heleänpunainen, purppuran punainen, lila, sinertävä ja lopulta vaalensininen. Päivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkanen nousi liki kahteenkymmeneen. Kylymää, mutta kaunista.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Nauttia vai ei?

Tänään maanantaina 17.12.2012 blogin klikkauksia on ollut 20 085 ja postauksia  yhteensä 208. Mukava, että luet ja kommentoit - kommentteja yhteensä 58.

Viikonlopun virkistys Oulussa, jouluostoksilla -  ilman ostoksia. Zeppelin oli niin täunnä, ettei parkkipaikalle saanut autoa muutoin kuin jonottamalla vapautuvaa paikkaa.  Kiersimme useissa kaupoissa, mutta päätimme tulla ostoksille joulun jälkeen, kun alennusmyynti on alkanut.

Rajallinen raha esti myös lastani haluamasta joululahjoja. Viisaana hän selitti, ettei nyt tarvitse  mitään.
Omituista, yleensä hänellä on ollut lista kalliista lahjoista. Tänä jouluna hän sanoi haluavansa "maailman rauhaa", mutta mietti itsekin, että se on jotain mitä äiti ei pysty antamaan. Kyllä kai lapselle pitää jokunen pikkupaketti kääriä, vaikka pitkät kalsarit ja kirja, suklaarasia ehkä.

Revittelin lauantai-iltana parilla siivulla Polar-juustoa ja puolikkaalla lasillisella valkoviiniä. Aamulla oli huono-olo, pussit silmien alla - turvotti. Nautintoaineeni olivat todellakin rajalliset, niukahkotkin sanoisin. mutta elimistöni ei näköjään siedä juurikaan. Onneksi en syö lihaa, voin vain kuvitella mitä suolainen kinkku tekisi. Perinteisesti savukala on kuulunut jouluun, nyt syöntiä pitää rajoitaa!

torstai 13. joulukuuta 2012

Kasvishernekeittoa

Kiitos kommenteistasi Savisuti ja kannustuksestasi sairaalasta tarjotun hoitomuodon kriittiseen tarkasteluun. Muutoksia uskalsin tehdä, kun kuuntelin muiden ajatuksia hoidosta selviytymisestä.
Nyt olo on huomattavasti parempi.

Turvottaa kovasti. Söin kasvishernekeiton lounaaksi. Todellinen pahisten pahis, mutta nyt ensimmäisen kerran söin kiellettyjä herneitä. Keitossa oli rutkasti suolaa, olen narskutellut jääpaloja ja juonut ison lasillisen kylmää vettä ja puolilitraa Fanta lightiä. Aamulla vaaka räjähtää! Kasvishernekeittoa ei enää tarvitse ostaa eikä vamaan herneutäkään.

Söin iltapalaksi Sharon hedelmän, ihana oranssi makea ja pehmeä. Pitäsi kokeilla enenmmän erilaisia hedelmiä tavallisten Royal Gala-omenoiden sijaan. Taidankin huomenna kävellä markettiin hakemaan eksotiikkaa. Joku ostaa perjantaipullon, minä perjantaihedelmät.

Aamulla hoitoon normaalisti ja illalla tyttökaveri tulee yökylään. Pitäsi loihtia sellaista ruokaa, jota ihminen voi syödä.

Joulukortit matkaan

Vapaa päivä, piti käydä Oulussa, mutta tuli pari muuttujaa. Maalauspöydän ääressä siis koko päivä. Flow vei ajan ja paikan tajun, havahduin vasta kun hämärsi niin etten enää nähnyt värejä.

Olen rakentanut työpöytäni olohuoneen nurkkaan. Pöytä on melko pieni kaikkien pensseleiden ja värien 
laskutilana ja kun haluasin käyttää sitä myös piirrustus ja maalauspöytänä, siihen ei mahdu työvaloa. Pohdin erilaisia vaihtoehtoja valonlähteeksi, yksi idea oli kirkasvalolamppu. Lamppu varmaan piristäisi talviankeuttani, mutta alle satasen sellaista ei saa. 

Lähdin paikalliseen Valokauppaan katselemaan vaihtoehtoja - jalkalamppu oli hyvä. Kun vielä löytyi valaistusteholtaan kirkkain kierrelampun kaupat tulivat. Mutta kumpi: musta vai valkoinen sopii olohuoneeseen paremmin? Musta nousee vaalesta sisustuksesta röyhkeästi ja valkoinen valaisee ujona.
Tarvitseeko lampun olla röyhkeä? Koska ei tarvitse, valitsin valkoisen.




Joulukortit ovat tänä vuonna tällaisia. Intohimoni näkyy.





tiistai 11. joulukuuta 2012

Cupcakes

Kolmelta heräsin ja suunnittelin joulukortteja, mutta mieleeni ei tullut yhtään jouluista ideaa.
Maalasin väriäpaperille -periaatteella ja sain somat jääkaappikoristeet.


Joulukortteja

Psykon tavoitteet

Lensi kaarella ja läiskäytyi lattiaan.

Aamulla sokerit olivat kovin alhaalla, tunsin. Päätin keittää kaurapuuroa, koska se nostaa sopivasti sokereita ja mieltä, Haudutin oikein pitkään ja lisäsin vielä soijamaitoa, että puuro olisi oikein pehmeää, makoisaa vatsalle. Päälle vielä Alprosoijamustikkajuguttia ja sitten pöydän ääreen nauttimaan. Tunsin oloni voimattomaksi ja juuri kun olin miettinyt oikean käden kömpelyyttä, pudotin koko lautasen puuroineen päivineen keittiön matolle. Puuro ja jugurtti lensivät seinään, tuoleihin, lattiaan, jääkaapin oveen - joka paikkaan.

Puuro tuli keitettyä, mutta sokeritasapainoani se ei lohduttanut. Maton nakkasin kylppärin lattialle ja koetin saada kaurapuuroliisteriä kasaan. Luutusin ja moppasin, lakasin ja puhdistin, mutta liisteriä riitti. Miten yhdestä desistä kuivia hiutaleita tulee niin paljon puuroa, että sillä voi luistella keittiön päästä päähän?

Dialyysiin menin autolla, maksoin rehellisesti parkkimaksun. Hoito oli hyvä ja aika kului katsellessani tabista vanhoja TV-ohjelmia. Iltapäivällä kävelin työpsykologin luokse clousaamaan sessiomme. Kolme istuntoa on keskusteltu, moitin psykologillekin hoidon määrää ja ihmettelin tavoitetta. Psykon mielestä tavoite oli saada selkeyttä työtehtäviin ja tukea hoitoprosessin aikana. Yhteensä kolme tuntia!

Lausuntoon, jota häneltä odotetaan, hän aikoo kirjoittaa, että hoitomuodon parantamisen jälkeen Tiina on voinut tasaisesti paremmin. Suosittelen ainakin työkokeilua, ellei jopa osatyöaikaan palaamista. Onneksi psyko ei nähnyt minua toivottomana tai liian pohtivana.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Satuolento

Koko päivä reissussa. Aamulla kävelin hoitoon, painoa oli kertynyt LIIKAA! Poistoa 3500 + koneelle 200, poistoaika 3h 45 min. Taas kone ehdotti aikaa ja tuntui tietävän hienosti. Lopussa levottomat jalat meinasi yllättää, mutta selvisin polkemalla pyörää.
Kävelin ostamaan akryylivärejä, lupasin maalata serkunni lapsille jorain jännnittävää. Poikien mielivärit, samoin kuin oman poikani on limenvihreä ja turkoosi. Niistä sitten inspiroiduin.

Kaupungilta paluumatkalla törmäsin työkaveriin, menimme juomaan kahvit. Kävin vielä Prismasta ostamassa kolme ahvenfittä ja lopulta olin kotona viiden aikaan. Päivä oli pitkä ja kilometreja tuli ainakin 10. Simahdin sohvalle.

Illansuussa viimeistelin luonnoksen, siis triptyykin. Akryylia voi onneksi maalata useamman kerran ja väri on ihanan peittävä,

lauantai 8. joulukuuta 2012

Auringonvalo auringonkukissa

Kun minä en tästä talvesta tykkää ja kesää niin kaipaan, maalasin auringonkukkia.

Sanoin kerran kukkakauppiaalle, että auringonkukka on munkukka, johon tämä, että nämä ovat kyllä minun kukkiani ja maksavat 5 markkaa kappale.

Auringonkukan värit, kelta-oranssi tuo valoa syyskesään, kesää on vielä jäljellä, valomäärä on tallentunut kukkiin.

Kuuluisimpia auringonkukkia lienee Van Goghin täyteläiset kukkaset. Vaatimattomilta omani siinä rinnalla näuttävät,

Mutta meillä kaikilla on oikeus omiin auringonkukkiimme, on oikeus valita kukan värit kuolleen ruskeasta hehkuvaav oranssiin tai kullan keltaiseen.

Minulle sävyt kuvaavat valon määrän tarvetta. Juuri nyt tarvitsen vahvaa keltaista ja polttavaa oranssia, mietin kun lauantaiaamuna lähes kolmetuntinen poistoja dialysoitiin.







Harjoitelmaa mallista

torstai 6. joulukuuta 2012

suolainen janottaa

Olo on hyvä, vielä kaksi hoitopäivää tällä viikolla. torstai oli vapaapäivä. Hoitotunteja
ma 3h
ti 2,5h
ke 3h
pe 3h
la 2,5h
YHTEENSÄ 14, juuri sopivasti, kun ajatus oli, että 14-15h viikossa.
Ei turvota, mutta tekee mieli suolaista. Ei vedä suonilla, ei kramppaa - siis suolaa pitäisi olla elimistössä ihan tarpeeksi.

Itsenäisyyspäivän aterialla, kun äitini tarjosi jälkiruokaa, minä söin ranskalaisia. Imelää ei tee yhtään mieli, joulutorttu närästää, pulla turvottaa, kaardemumma jää hampaisiin ja tofujäätelö on liian makeaa. Söin kupillisen mansikoita ja vadelmia, ne olivat raikkaita. Taustalle jäi kaipaus suolaisesta, mutta en viitsinyt enää uudelleen aloittaa ruokailua ja nautiskella pannulla paistettua kuhaa. Kotona oli onneksi eiliseltä jäljellä siikafilettä.

Nyt kello on puoli viisi, haen jääpaloja ja yritän vielä nukahtaa. Kello soi ennen seitsemää, vasta sitten keitän munia ja Early Grey teetä. Paahtoleipää ja suomalaista tomaattia, mausteyrttejä, oregaoa ja basilikaa päälle, energiaa saan riittämiin, kävelen hoitoon, jos on alle 20 astetta. Siis siellä varjossa.

päiväkaffeilla taidenäyttely

Miinus kaksikymmentä aamulla ja miinus kaksikymmentäkuusi illalla - väki kylymä, sanoisi isäni. Saman verran plussaa, päivitti serkkuni facebuukissa ja nautti itsenäisyyspäivän suorasta nettiyhteydestä linnan juhliin sinivalkoisessa uimapuvussa. Minulla oli vähän enemmän ylläni!
Itsenäisyyspäivä alkoi imuroinnilla ja vaatteiden viikkaamisella, nautin hoidottomasta päivästä ja hiippailin yöpukusillaan puolille päivin. Katsoin perinteisen itsenäisyyspäiväelokuvan, minulle se on Sibelius. Valse Triste, Finlandia, Andante festivo pauhasivat syntymäpäivää suomalaisuuden. Vähän ehdin maalata, ennen kuin ystäväni miehineen tuli cappucinolle ja katsomaan taulutekeleitäni. 

Tuottelijaaksi arvelivat, jostain näitä hattuipäisiä rouvia ilmaantuu paperille. Tämän Sinisen Ladyn taustatarinassa kirjoitan klassisenkauniista Sinisestä Ladysta. joka on hyytänyt kasvonsa sinisiksi, jottei kukaan näe hänen suruaan. Lady sininen, välillä vähän gininen...
 Maalasin äitini entisellä pihalla olleet pionit. Ohuesta varresta ei juurikaan ole hyötyä, koska kukat ovat upeita, isoja kuin lautaset.

Viime syksynä mummon talo myytiin ja pihan kaunottaret jäivät ostajalle.  Muisto vanhasta pihasta, mutta onni uuden pihan kauniista puutarhasta.

Talven pakkaseen laitankin tähän kuvan mummolan uudesta pihasta.








keskiviikko 5. joulukuuta 2012

haittaluokka ei ole invaprosentti

Oma lääkäri kävi kertomassa labrat ja kyselemässä kuulumiset.

Ei enää verenpainelääkitystä, eikä foforisitojaa. Myös nesteenpoistolääkitys lopetettiin, koska nestettä tulee niin vähän pois, vain pari kertaa päivässä toilettiin.

Valkuisen määrä virtasassa oli pienentynyt, samoin urea ja krea, myös kolesteroli. Labralistassa oli kuitenkin enemmän tähtimerkitöjä kuin viitearvojen sisällä olevia lukuja. Yksi liian matala oli hemoglobiini, vain 98. Täytyy taas Eboa pistää hivenen enemmän.

Haittaluokkatodistukseen lääkärini oli epähuomiossa kirjoittanut invaprosentin. Verottajan taulukon mukaan, minulla on useita sairauksia, kuten dialyysi hl 13, joiden yhteenlaskettu haittaluokka on 17 tai 18, kun maksimi on 20. Verottaja kertoo haittaluokan viidellä ja siitä tuleva luku on invaprosentti. Minulla sen pitäisi olla noin 80. Todistuksessani kuitenkin luki, että invaprosentti on 18. Aikaisemmin invaprosenttini oli 40, se johtui diabeteksestä ja sen aiheuttamista muista sairauksista. Uusintakäynti siis verottajalle, korjatun todistuksen kanssa.

Itsenäisyyspäivän päätin jättää väliin, perjantaina ja lauantaina seuraavat hoidot.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Janottaa

Tein pizzaa.
Vehnäjauhoista pohja, päälle tonnikalaa, tomaattia, sipulia, valkosipulia ja raejuustoa. Ei yhtään suolaa, vain tonnikalan ja raejuuston suola, mutta janottaa ja suuta kuivaa. Mistä syystä?

Enkö enää siedä suolaa ollenkaan, kurkkua kuivaa. Turpoaako jalat, tuntuuko neste? Syön jääpaloja ja juon lasillisen kylmää vettä - janotus ei lopu. Mittaan sokerit, ovat korkealla, tarkistan mittarin syötön ja katetrin ihon alle, kaikki kunnossa. Ylimääräistä inskaa kuusi yksikköä, yritän rauhoittua. Janottaa.

Eilen älydialysaattorin myyjä/esittelijä/hoitaja/konsultti oli esittelemässä tehokkaampaa dialysaattoria, sain olla koekaniini. Kahden tunnin hoito poisti kaksi litraa nestettä, kone ilmoitti monenlaisia seurantalukuja, kuten urean poistuman ja nesteen määrän vaihtelun dialyysin aikana. käppyrältä näin, että neste poistui paremmin kun makasin, syömisen aikana istuallani ei poistunut ollenkaan ja pyöräily taas vauhditti poistumaa.

Juon vähän vettä ja huuhdon suuni. Onneksi pääsen aamulla puhdistukseen ja poistoon, pakko ottaa jääpala suuhun.

Keltaista

Tänään oli taiteilun ilta-yö. Akryylivärit ovat vesiliukoisia ja peittäviä, sopivat minulle.
Ateljeesiipi tai paremminkin puuhanurkkaus




maanantai 3. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäiväviikko

Hyvä hoitopäivä.
Elohopean jähmettyessä mittarin alaosaan, etsin kalsareita ja villapuseroita. Kaksikymmentä astetta tiukkaa pakkasta pakottaa minut kävelemään hoitoon - liian kylmää rääkätä autoa. Yksi karmivampia kokemuksia on istua auton hyytävän kylmään penkkiin, ei siinä auta villahousut eikä fliishuovat.  Peppu jäätyy anivei. Toinen inhotunne talvella on auton puhdistaminen lumesta ja jäästä. Ärsyynnyn molemmista niin,  että mieluummin kävelen.

Kokosin konetta itse ja suunnittelin kolmen tunnin ja kolmen litran poistoa. Kone halusi dialysoida kolme tuntia kaksitoista minuttia, jotta sai kolme litraa poistoa, hyväksyin ajan. Hyvä, että hyväksyin, pahaaoloa ei tullut. Yläpaine oli satasen hujakoilla, mutta pää ei huojunut. Taitaa masiina meleko viisas olla, pitäsi ihmisen enemmän apparaatteja kuunnella. Miltähän näyttäsi  keskustelu vispilän kanssa tai miten sähköhammasharjalle sanotaan, että muistaa käydä jokaisessa raossa ja valkaista  ainakin etuhampaat. Älykoneet ne vasta viisaita ovat, luulen!

Kaikkia tuloksia labroista ei vielä tullut, mutta foforiarvo oli jopa liian alhainen, siis taas tuli tähtimerkintä. Kalium oli viitearvoissa, ureaa ja kreaa samoin proteiineja odotellaan vielä.

Perinteinen piparileivonta itsenäisyyspäiväviikolla.
Taikina muotui ukoiksi, akoiksi ja kukkasiksi.
Oli aikakin puhdistaa pakastin viime joulun jämistä, onneksi siirappisen taikinan käyttöaikaa oli joulukuulle 2013.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Juhlahumua

Työpaikan pikkujoulut perjantaina, Pikkujoulupiknik lauantaina, munuais- ja maksayhdistyksen sunnuntaina.

Voi, miten mukavia työkavereita minulla on, muistin taas kun heitä näin. Tilannekartoitukset ja koulun kuulumiset päivitettiin. Ihmettelen, kuinka he jaksavat kuunnella loputonta sairaskertomustani, kuuntelevat empaattisesti, näyttää, että heitä oikeasti kiinnostaa. Arvostan todella, että jaksatte lukea vuodatuksiani, kiitän, että olette läsnä ja samalla jaatte kokemuksiani. Yritän päivittää blogiani ainakin kolme-neljä kertaa viikossa, että Anu ja Päivi, aamullenne olisi uutisia!
Ruoka: useita kasvisruokia, myös protskua soijaviipaleista, pisteet 9.

Pikkujoulupiknik Oulussa, lavalla ihaltavaa miesenergiaa: Lauri Tähkä, Neljä Ruusua ja mr. Monroe. Hikipäissään herrat hyppivät, juoksivat ja ilakoivat musiikkinsa tahdissa. Mahtava katsoa, kuinka tila ja tunnelma oli heillä hallussa. Virtaa säteili yleisöön, minuunkin.
Ruoka: ei mitään, eikä ollut tarkoituskaan. Ruokineen ja istumapaikkoineen hinta olisi ollut 99. 
Ruokapisteet 10, tädilleni; koko aterialla vain  hyviksiä tarjolla. Kaikki muutkin söivät samaa ruokaa, tosin suolaa näyttivät lisäävän jokainen.

Oman yhdistykseni pikkujoulu oli perinteinen ruokineen, joululauluineen ja joulupukkineen. Tunnelma Sara´s cafessa oli intiimi, tila oli juuri sopivan kokoinen yli neljällekymmenelle osallistujalle. Lähellä toisiamme oltiin, kuten pj. asian kiteytti.
Ruoka: selleri-sipulipaistos, maidoton lanttulaatikko ja porkkanapalasia. Kasvikset olivat maistuvia, mutta en ollut muistanut sanoa, että juureksia pitää liottaa vedessä vuorokauden ajan. Proteiinit puuttuivat, jälkiruuaksi luumukiisseli kuivatuista luumuista, joka menee hivenen pahikseen päin. Pisteet 6, asteikolla 4-10.

Tänä aamuna kuukausilabrat, joten seuraamukset viikonlopun piletyksestä näkyvät jo iltapäivällä.