sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Sunnuntai

Lehtikankaan apteekki esitteli meille jalkojenhoitotuotteita. Oivallisia poistamaan känsiä ja kovettumia, erilaiset rasvat auttavat kuivuuteen, voiteet jalkasieneen ja geelit halkeileviin kynsiin. Eipä nämä tule esille jalkojenhoitajan luona. Yhteistyötä apteekin ja hoitavien henkilöiden kanssa pitäis parantaa. Ja se olis hyvä, että terapeuttisella jalkojenhoitajalla olisi joitain kosmetologin menetelmiä. Vaikka sen verran, että rasvalla hieronta olisi nautinnollisempaa ja kynsilakkaa saisi varpaiden iloksi, jos niin haluaisi. Tietenkin kynsien kunto tarkastetaan jalkojenhoitajan luona, tiedetään, tiedetään.

Jalka alkaa parantua, haen vielä tänään antibiotin suoneen sairaalasta ja maanantaina jatkuu tabuina. Eilen sain jo lenkkarin jalkaan ja poljin kuntosalilla pyörää 10, juoksin matolla 15 ja kävelin 15 minuuttia. Tein vähän hartioita ja vatsaa, tuntui hyvältä. Kun saan lääkärin kiinnin, kysyn voinko jo huomenna mennä töihin ja lopetetaanko saikku.

Maisema oli umpijäässä, karmeen liukasta. Nyt ohut lumikerros on tullut päälle ja se tekee vähän kitkaa, joten nastoja ei tarvitse - ehkei! Nastoja tarvitsen kengän pohjiin, en pyörän.


maanantai 16. helmikuuta 2015

Tarjoilua

Piristysmatka Hesassa, uusia kohtaamisia. Kokouksessa onnittelimme uutta  nefrologia kilauttamalla kuohuviiniä.

Dialyysi Pitäjänmäellä. Sinne on niin mukava mennä, kun muutamat hoitajat ovat jo tuttuja ja heidän kanssaan on helppo vaihtaa kuulumiset. 

Kolmioleipä kahvin kanssa hoidon puolivälissä korvaa ruuan. Se nostaa energiaa tarpeeksi. Kahvia saa reilun puoli kuppia. Itse voisin juoda muutaman kulauksen lisää. En tiedä onko sääntely nestekontrollia vai rahakontrollia. Ensimmäisellä käyntikerralla pyysin teetä ja kahvia, siis kaksi kuppia. Jännästi hoitaja katsoi minua ja jälkeenpäin sanoi, ettei tapana ole. Silloin sain molemmat kupit, mutta sen koomin en tuplaa ole pyytänyt.

 Minulla ei niin tarkkaa nesterajoitusta ole, koska onnekseni tulee vielä pissaa. Jos rajoitus olisi, dialyysissä tehtävän poiston määrä sanelee vuorokaudessa käytettävän nesteen. 

Haavahoitaja esitteli mittaria, jolla tutkitaan ihon pinnan lämpötila eroa. Jos ero on enemmän kuin kaksi astetta, kuvastaa se tulehdusta lämpimämmässä kohdassa. Konetta voi käyttää myös tavallisena lämpömittarina ja varsinkin diabeetikon tulehduksia sillä voi varmentaa. Quick shot, Infra-red thermometer, silleen lukee paketissa, hinta about 40 euroa.

torstai 12. helmikuuta 2015

Nauti hetkestä

Ystävien luona voimautumassa. Onnekas olen, että saan jakaa ilot ja surut läheiseni kanssa. omat murheet häipyivät, kun näin uutta rakkautta ja yhteistä onnea. Elämä on muotoutumassa uuteen.

maanantai 9. helmikuuta 2015

linnanneito

Tänään olin dialyysissä, diabeteshoitajan ja -lääkärin luona. Iltapäivällä vielä infektiolääkörin ja haavahoitajan ja lopulta mielenterveyshoitajan keskusteluissa.

 Lääkäreiden kanssa kävimme läpi viime keskiviikkoista  hypoa ja kuinka poikani osasi toimia erinomaisesti, syötti hunajaa ja lopulta tilasi ambulanssin. Sokeritipalla minut saatiin taas elävien kirjoihin, 1,2 lähtöarvosta. Kohta olisi ollut aiheellista siirtää minut hengityskoneeseen, koska liian matalalla sokerilla energiaa ei riitä edes peruselintoimintoihin. Toisaalta lääkäri rauhoitteli, että maksahan sieltä olisi vapauttanut sokerieta, jos niitä vain on.

Illan suussa keramiikkakerhossa rakentelin ja maalasin prinsessalinnaa. Siitö tulee punakattoinen, turkoositorninen ja ruskea kivijalkainen, Ja lopputulos voi olla ihan mitä vain. Ensi viikolla kuvaan sen uunituoreena.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

jalan tilanne

Tulehdusarvot eivät ole koholla, kipu on hellittänyt. Jalka turvoksissa, en malta olla astumatta.
Viikonloppuna maalasin tauluja ja pojin kuntopyörällä. Poljin keksellä jalkaa, en päkiöillä, eikä varpaille tullut painoa, niinhän he sanoivat

Lumivallit ovat korkeita, on vasta helmikuu.

LUMIVALKOINEN

Joka päivä nesteenä antibioottia, myös sunnuntaisin. Lääkkeen voi laittaan suoneen  viidessä minuutissa, mutta aikaa tapahtumaan menee lähes tunti. Eilen itse aiheutin draaman, kun verensokeri laski 2,9;ään, just kun pääsin ysiosaston ovesta sisään.Sitten juotiin mustikkamehua ja omenamehua. Kun mittari näytti 3,1, olo oli jo skarppi.Kiitokset hoitajalle ensiavusta.

Sain viedä kuusi työtä sairaalan pääaulan kanttiiniin. Lumivalkoinen-näyttely ainakin helmikuun Kainuun keskussairaalassa.TERVETULOA!

maanantai 26. tammikuuta 2015

Tipaton

kiitos kommentistasi "Morsiustyttö"!

Voi miten ihminen voikaan liikkua, slloin kun ei saisi piiruakaan hytkyä. Kaksikymmentä minuuttia, jalka sidottuna alustaan ja päällä varvastyyny.

 Alkoi ahdistaa jo ekalla minuutilla, liikutin jalkoja. Apua ne puutuvat, mikä painaa varpaita? Varpaat lyhenevät, jalat on koukussa, liikutan ihan vähän. Apua onko jo mennyt kolme minuuttia, hytkyttää ja koukuttaa. Liikutan varpaita. No, parinkymmenen minuutin jälkeen hoitaja tuli kysymään onko minulla kaikki hyvin, kun liikuin niin kovin.

Oli ongelmia, magneettikuvaus on ihmisiä varten, jotka sietävät liikkumattomuutta. Ei minulle.
Lääkäri soitti tuloksista, ykkösen ja kakkosen luissa on solumuutoksia, pehmytkudoksissa jotain. Ei alkanut ennustaa tulevaisuutta, atibiootti iv:sti, kerran päivässä.

 Huomenna yhdeksäksi sairaalaan, saamaan tippa. Ei ollut tipaton tämäkään tammikuu.